Friday, April 21, 2017

Vuorikiipeilyä PART 2 Voittajan tiellä

Oulun kisojen jälkeen tuli fiilis, että olis aika käydä kokeilee miten peli kulkee isommissa kisoissa. Kysyin seuran johdolta olisiko heillä halua tukea rahallisesti miun pelimatkaa Vaasaan ja aikalailla apteekin hyllyltä tuli vastaus että tukea annetaan. Se on hieno ele ja arvostan sitä suuresti että tällaiseen omien kykyjen kokeilemiseen ja haastamiseen annetaan mahdollisuus. Lisäksi se antoi reilusti motivaatiota valmistautua tuleviin kisoihin parhaalla mahdollisella tavalla. 

Laadin treeniohjelman seuraavalle kolmelle, neljälle viikolle. Fysiikkaa, tennistä, huoltoa ja lepoa. Kaikissa joku tarkoitus ja merkitys, mitä treenataan ja miksi. Tavoitteena olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun Finnish Tourin ensimmäinen kierros alkaa perjantaina 21.4. Toisin kuitenkin kävi. Jostain syystä Oulun kisojen jälkeen, kroppa oli täysin voimaton ja ne kaksi kertaa kun kokeilin pelata tennistä, tuntui että jos yritän yhtään kovempaa, hajoaa joku paikka ja tulee pitkä tauko. Kävin hoidattamassa kehoa akuhieronnassa ja pyrin venyttelemään kipeitä paikkoja auki. Pikkuhiljaa pääsin treenailemaan ja alkoi tuntua että voimaa oli taas tullut että harjoittelu on mahdollista. Reilu viikko ennen kisoja, selkä alkoi pelatessa jumiutua ja lopulta oltiin siinä pisteessä että en meinannut saada happea kun joku nikama painoi keuhkoa. Nopeasti aika nikamakäsittelyyn ja uudestaan viikonloppu lepoa. Tällä viikolla olen pystynyt tekemään muutaman todella hyvän harjoituksen ja pyrkinyt lepuuttamaan selkää ja avaamaan sitä venyttelyllä. Treeniohjelma ei siis toteutunut, mutta jotain uusia positiivia merkkejä ilmassa on kuitenkin ollut. Peruslyöntien tuntuma on välillä parasta mitä koskaan olen aikaisemmin kokenut. Se on hyvä merkki. 

Tulin eilen illalla tänne Vaasaan, kävin syömässä ja tein illalla venyttelyt ja katoin vähän Federerin Australian avointen vapautunutta peliä. Tänään hyvä aamupala alle, treenit kentillä 12-13.30 ja nyt valmistautumista hotellihuoneessa. Arpaonni heitti minut suomen ranking ykköstä, Patrik Niklas-Salmista vastaan. Vastus on etukäteen ajateltuna haastavin kaikista, mutta sitä kautta ehkä eniten motivoivin ja kehittävin. Lähdin tähän leikkiin vuoden alussa läpällä tosissaan ja nyt kun ensimmäinen kolmannes vuodesta alkaa olla päätöksessä, ollaan siinä vaiheessa missä läpästä on tullut ns. totta ja tavoitteen edessä seisoo verkon toisella puolen selvitettävä este, suomen ykköspelaaja.  Hienoja fiiliksiä kun tällaista saa vielä tennismatkalla kokea! Pääsee haastaamaan omia uskomuksia ja rikkomaan sisäisiä näennäisiä rajoja. En lähde kentälle vaan kokeilemaan ja katsomaan kuinkahan tässä käy, vaan meinasin voittaa. Läpällä tosissaan. 


Thursday, April 20, 2017

Vuorikiipeilyä PART 1. Toinen tulikoe saa alkunsa

Viime tarinoinnin jälkeen tennisrintamalla on ollut vaihtelevaa säätä. Milloin mitäkin, välillä fiilis ja motivaatio löytävät uuden korkeuspisteen, seuraavana hetkenä maila ja tennispallon lyöminen tuntuu vieraalta ja etäiseltä. Tällaistahan se on, mutta ehkä ensi kertaa näistä kaikista muutoksista on ollut tietoinen ja nähnyt kuinka ajatukset ja tunteet matkustavat vuoristoradassa. Kevätkin etenee mukavasti samaan tahtiin, lumet sulaa, lokit jo nauraa ja aurinko lämmittää.

Maaliskuun puolella tenniskoitoksiin lähdettiin Ouluun. Siellä pelattiin vuoden toinen PST Tourin (Puolen Suomen Tennis) osakilpailu. Skaboissa oli mukana tukku tuttuja Oulun junnupelaajia ja ykkössijoitettu VarTen Ilari Vesanen (Suomen ranking 23 jotain...).  Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli Jerry Mäkelä. Jerryn kanssa kohdattiin viime syksynä Joensuun kisoissa, silloin myös ensimmäisellä kierroksella. Tuolloin koluttiin kolme erää ja ottelu oli tasainen, jonka kuitenkin onnistuin voittamaan 4-6,6-4,6-2. Tuosta ottelusta viisastuneena tiesin, että täytyy olla valmis pelaamaan hyvällä tasolla kaksi täyttä erää. Pelikunto oli nyt Oulun kisoissa ehkä vielä korkeammalla tasolla kuin aikaisemmin Joensuussa, ja tällä kertaa Jerryn kanssa ei ollut suurta vaikeutta. Voitto kirjattiin 6-3,6-1.

Välierissä pelattiin Koiviston Oton kanssa. Ensimmäinen erä eteni tasaisesti 4-4 tilanteeseen asti. Olin jotenkin ylilatautunut. Yläkropassa virtaa pienen sähkövoimalan verran, mutta jalat tuntui voimattomilta eivätkä tahtoneet pysyä perässä muun kropan kanssa. Tuli kiukkuiltua ja purettua turhautuneisuutta ja tuntui hyvältä ns. pistää hommaa läskiksi. Kuitenkin jostain tuli fiilis, että homma on hoidettava ja keksiä joku keino voittaa ottelu. Tällä kertaa se oli liike eteenpäin. Aikaisemmin ottelussa yritin herätellä jalkoja mukaan, mutta vain paikallaan eikä liike-energia päässyt välittymään lyönteihin ja sitä myötä verkon toiselle puolelle. Nyt kun liike tapahtui eteenpäin, alkoi välittömästi tapahtua. Tietoisesti hidastin mailankärjen vauhtia ja lyönnin tempoa, mutta paineen luominen Otolle syntyi liikkeestä eteenpäin. Tällöin myös aktiivisuus pysyi tasaisesti hyvänä ja lyönnin varmuus ja sitä myötä itseluottamus korkeana. Tästä muutoksesta eteenpäin kirjattiin geimit minulle 8-1 ja 6-4,6-1 voitto.

Ennen finaalia oli aikaa käydä kämpillä lataamassa akkuja. Kahvihetki parvekkeella ja aurinko tuntui todella lämmittävän ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Finaaliin oli raivannut tiensä Niila Magga. Seurasin Niilan välierää ja havaitsin todella voimakasta voitontahtoa, taisteluhenkeä ja päättäväisyyttä. Mikään taito tai tekniikka ei korvaa tuota sisäistä paloa. Ottelu alkoikin tasaisissa merkeissä. Olin tyytyväinen pelitasooni, mutta Niila pelasi myös hyvin ja tuli todella voimakkaasti päälle. Niilasta huokui tahto voittaa, kuin karhu olisi ollut vastassa ja tunsin sen henkisenä paineena omalla puolellani kenttää. Pystyin kuitenkin keskittymään omaan tekemiseeni ja nostamaan omaa pelitasoani vähitellen. Vastasin Niilan asettamaan haasteeseen, pidin pintani ja lopulta paine siirtyi hänen puolelle. Nostin koko ajan omaa tasoani ja painetta vastustajalle. Pelasin turnauksen parhaan pelin ja turnausvoitto kirjattiin numeroin 6-3,6-2.  Viikonlopun kruunasi vielä Tommin kanssa voitettu MA nelinpeli.

Sen verran hyvältä tuplamestaruus tuntui, että bensaa tuikattiin liekkeihin seuraava steppiä varten. Päätin ilmottautua vuoden ensimmäiseen Finnish Tourin kilpailuun. Matka Vaasaan sai näin alkunsa. Nyt olisi vuoden toinen tulikoe edessä ja kiivettävä vuori näyttää alhaalta katsottuna korkealta, jopa liian korkealta....

JATKUU TOISESSA OSASSA


Saturday, March 11, 2017

Tuonelassa käynti

"Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi
Lähteäni laulamahan, Saa'ani sanelemahan,
Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan;
Sanat suussani sulavat, Puhe'et putoelevat
Kielelleni kerkiävät, Hampahilleni hajoovat."

Laskiaistiistai ja Kalevalanpäivä. Tuuli ulvoi ja räntää tuli. Oli tavallinen työpäivä Koivupihan vanhainkodissa ja oltiin aamureippailulla kahden asukkaan kanssa melko harmaassa säässä. Totesimme yhteen ääneen, että ei ole tämä päivä ulkoilua varten jotta kyllähän tästä jo sisälle joutais. Näin tehtiin, kahvit keitettiin ja lähdin soittamaan opettajalleni.

Ennen tuota päivää olin kerennyt olla työharjoittelussa Koivupihan palvelukodissa kolmisen viikkoa ja sen päälle tein iltavalmennuksia tennisseuralla. Treenaaminen jäi käytännössä olemattomiin kertoihin, ei ollu intoa eikä jaksamista. Viime kirjoitus päättyi voitokkaisiin tunnelmiin ja sen jälkeen oli maha aika täynnä onnistumista ja voittoja tenniskentällä. Muistan kisojen aikana toivottaneeni tervetulleeksi haasteita, jotain uutta ja erilaista ettei tämä matka kävisi yksitoikkoiseksi. Niin siinä toden totta kävi, enemmän kuin osasi arvata, mutta ne tarinat jääköön ja keskitytään tennikseen.

Käytiin KarTen poikien kanssa pelaamassa helmikuun alussa Oulussa sarjapelikeikka Rovaniemen Verkkopalloseuraa ja Oulun Verkkopalloseuraa vastaan. Reissu oli yhdellä sanalla kuvattuna hulvaton. Perjantaina voitettiin RoVS 4-0 ja lauantaina pelattiin OVS:n kanssa tasan 2-2. Pelien päätteeksi käytiin syömässä ja juomassa. 

Viikon päästä sarjapelireissusta olikin sitten vuorossa sisäkauden päätöskierros Porin Verkkopalloseuraa vastaan. Tuloksellisesti ottelulla ei ollut kummallekaan joukkueella mitään merkitystä, mutta voitosta kuitenkin taisteltiin kotikentällä. Itse sain mahdollisimman kovan haasteen, jota olinkin jo kovasti odotellut. Pääsin ottamaan mittaa Porin ykköspelurista, suomen ranking 21.s, Patrick Stenforsista. Heti ottelun alettua havaitsin, että nyt liikutaan eri tasolla mihin olen viime aikoina päässyt kokeilemaan. Pallo tuli kovempaa, tarkemmin, pelin tempo ja rytmi toista luokkaa ja ylipäänsä tietynlainen intensiivisyys oli havaittavissa. Täytyi esittää parastaan että pystyi haastaamaan ja hallitsemaan ottelun kulkua. Tuona päivänä en siihen kuitenkaan pystynyt riittävän pitkäjänteisesti ja hävisin ottelun kuvaavin numeroin 6-4, 6-2. Ei oikein löytynyt taisteluintoa ja tarpeeksi fiilistä taistella täysillä voitosta, kun juuri sitä kaikkensa antamista olisi tuossa ottelussa vaadittu. Mutta muutamia hyviä hedelmiä tuli poimittua koriin tulevia koitoksia varten. 

Sitten menikin päiviä eteenpäin käytännössä töistä valmennuksiin. Kroppa ja mieli alkoi väsyä, ja alkoi tekeminen muuttua öljystä hunajaan, siitä liisteeriin ja lopulta jalat pysähtyi sementtiin. Tuli äkkipysähdys ja tauon paikka. Oli tosiaan tuo laskiaistiistai kun lähdin soittamaan koulun opettajalleni, että nyt tuntuu etten tiedä mitä pitäisi tehdä kun en jaksa tehdä mitään. Tunti tästä puhelusta eteenpäin kiitin työpaikan ohjaajaa mahdollisuudesta ja lähdin kävelemään vapauteen. Koulu keskeytettiin maaliskuun ajaksi ja tässä ollaan. 

Hiihtoloma alkaa olla loppupuolella ja voin sanoa että lepo on tehnyt ehkä parasta ikinä. Tennistä on tullut pelattua ja kävin kerran jopa hiihtämässä kevät säässä järven jäällä ehkä noin 10 vuoden tauon jälkeen. Alkaa olla niinsanotusti palautunut olo. Pallon lyöminen hypännyt taas askeleen verran ylöspäin ja jonkin verran tullut tehtyä myös fysiikkaa ja huoltavaa kuminauha ja venyttely harjoituksia. Nyt on fiilistä treenata mahdollisimman paljon ja kahden viikon päästä seuraava testi Oulussa, kun siellä kisataan PST Tourin toinen osakilpailu. Sit katotaan mitä tämä helmikuun koetus on tuonut tullessaan. 

"Vaan kuitenki, kaikitenki, Laun hihi laulajoille,
Laun hiihin, latvan taitoin, Oksat karsin, tien osoitin;
Siitäpä nyt tie menevi, Ura uusi urkenevi
Laajemmille laulajoille, Runsahammille runoille
Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa."

Tuesday, February 7, 2017

Tammikuu paketissa

Viime tilannekatsauksen jälkeen käytiin viettämässä ansaittua lomamatkaa Budapestin kaduilla ja kylpylöissä. Ruoka oli rasvaista ja hyvää, olut paikallista ja tunnelma hengenheimolaista. Siitä takaisin Suomeen tultua, lomamatka venyi lähes kaksiviikkoiseksi seikkailuiksi. Juhlahumu päättyi viimeistään Lappeenranta-Joensuu välille, kun tulevan vaimokkeen kanssa köröteltiin yötä vasten kotiin. Oli lauantai-sunnuntai välinen ajankohta ja olimme olleet Ylämaalla viettämässä paikallisen kuuluisuuden 50v-juhlia, tietysti paikalliseen tyyliin. Tuliaiset näistä juhlista jäivät aivan loppumatkasta nauttimatta ja oli jälleen aika palata arjen punaiseen nauhaan.

Viikon päästä tästä oli edessä kansallisen tason tennisturnaus täällä Joensuussa. Sitä ennen oli vielä kuitenkin selvitettävä viimeisen koulukevään rästitehtävät ja etsittävä itselle työharjoittelupaikka seuraavalle viikolle alkavaksi. Ensimmäisen työnetsintä puhelun jälkeen selvisi, että vissiin moni muukin opiskelija on miettinyt samaa tehtävää viimeisen puolen vuoden ajan. Työpaikkakin onneksi selvisi keskiviikkona, kun menin naapurissa käymään ihan paikan päällä ja sieltä todettiin tulemaan viikon päästä uudelleen.

Turnaukseen saapui komea kattaus PTS:n (Puolen Suomen Tennis) parhaimpia pelaajia ja oli edessä taistelu Puolen Suomen Tennisherruudesta. Viisi turnauksen parasta kuuluu suomen TOP 100 rankingiin;

Markus Lehtisalo, OVS - Suomen ranking 32. (PST ranking 2)
Joonas Jurvakainen, OVS - Suomen ranking 58. (PST ranking 3)
meitsi, KarTe - Suomen ranking 75. (PST ranking 5)
Sami Korhonen, KarTe - Suomen ranking 97 (PST ranking 7)
Leo Haapasalo, KarTe - Suomen ranking 99 (PST ranking 8)

Matsit omalta osin alkoi lauantai iltana. Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli Kuopion nuorisosta Ville Hiltunen. Voitin ekan erän 6-1 ja toisen tasaisissa tunnelmissa 7-5. Ottelun aikana tuli tiukan paikan tullen selkeästi kylläinen olo jo kaikista voitetuista otteluista. Ei oikein meinannut löytyä voiton halua ja taisteluhenkeä. Voitto kuitenkin tuli ja olin kiitollinen, että testi jatkui seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina pelasimme Joonaksen kanssa välieräottelun. Breikkasin Joonaksen ensimmäisen syöttövuoron ja pelasin omat syöttövuoroni hyvin ja tarkasti. Ajatuksena oli vain olla aktiivinen ja eteenpäin pyrkivä, koska muuten jalat lepäisivät mieluummin penkillä. Tilanne 6-3,5-1, minun vuoro syöttää ottelun voitosta. Tästä tilanteesta oltiin ehditty Joonaksen kanssa jutella ennen peliä ja kuin lähes huomaamatta Joonas breikkaa syötön, pitää omansa ja tilanne onkin 5-3. Syötän ihan hyvin, pelaan vapautuneesti, lukuunottamatta muutamia heikompia suorituksia ja niin, ne lyönnit sekä Joonaksen tason nosto avittaa tilanteeseen 5-5, 0-40 oma syöttö....

Nissinen sanos Kimmossa: "No voi vi**u!" ja niin sanoin minäkin. Ei voinut senttiäkään kiinnostaa taistella enää erää itselle, vaan mietin jo tulevaa kolmatta ratkaisevaa. Huitasin syötön, tankkasin toisen, kolmannessa jo yritin ja tilanne tasan 40. Jotenkin se geimi sieltä tuli ja kohta pelattiin tie breikkiä. Siinä pelattiin rohkeeta, anna mennä vaan tennistä ja pitkän taisteluottelupallon seurauksena peli päättyi Maaraselle 6-3,7-6 (4).

Finaali oli Lehtisaloa vastaan ja eka erä mentiin kummallisissa " Ota sie, eiku ota sie" tunnelmissa kun molemmat vuoron perään breikattiin toistemme syötöt. Tilanne oli jälleen 5-5, kun onnistuin sekä murtamaan, että pitämään oman syöttöni ja erä plakkariin 7-5. Toinen erä oli osaltani hyvää tennistä ja Markuksella tuntui olevan voitonhalu jo seuraavissa kisoissa. Finaalivoitto 7-5,6-1 ja viides perättäinen kotiturnauksen voitto. Jokohan tässä lähtis kokeilee vähän muuallekin miten homma toimii.

Tammikuu takana päin ja ensimmäinen porras kiivetty kohti Kotkan kisoja. Laskujen mukaan, viime aikaiset ottelut mukaan luettuna keskiarvo pongahti arvoasteikolla sen verran ylöspäin, että TOP-60 rajapyykki tuli saavutettua. Siitä on vielä melekonen matka viimeiselle portaalle, mutta läpällä tosissaan!

Saturday, January 14, 2017

Yläritsille

Ensimmäinen tulikoe takana ja alkukankeuksien jälkeen KarTe otti kovan päänahan ÅLKsta numeroin 3-1.

Kaksinpeli Kazistovia vastaan alkoi takkuisesti, vaikkakin oli tunne että pelisi olisi helpostikin vietävissä. Ei vaan kämmen tuntuvat rennolta ja sieltä tuli aimo annos virheitä. Rupes tuskastuttaa ja turhauttaa, että saakeli on tässäkin laitettu tavotteet ja tällasta tennistä sitten pelaillaan. Eka erä takkiin 6-3.

Ei auttanut muu kuin nollata koko tilanne ja pyrkiä tekemään pieniä asioita oikein. Jalat liikkeelle ja aktiivisuutta verkolle päin, jos sieltä rupeis pisteitä napsumaan. Noniinhän siinä tapahtu ja samalla kun alko liikettä tulemaan ja lämpö rupes nousee, niin rupes pikkuhiljaa myös kämmenkin tippuu kenttään. Peli alko vapautuu ja toinen erä oli jo perus hyvää tekemistä. Toinen erä plakkariin 6-4.

Siirryttiin jälleen kerran 10-tie breikkiin. Syöttö oli kantanut kuitenkin ottelussa mukana koko matkan ajan ja näin tapahtui myös tie-breikissä. 4-0 johtoon, ja pienoinen nousufiilis ja hyvän olon tunne :D Tilanne nopeasti 5-5. Keskittyminen takaisin siihen millä saatiin flow päälle ja yllättäen minulla oli neljä ottelupalloa käsissä. Rystygrossia poing-poing ja lopulta zenimäinen pommi linjasta läpi ja kappas kummaa, ensimmäinen tulikoe läpäisty voitolla suomen ranking 14:sta.

Temen kanssa vielä voideltiin neluri kotiin 7-5,7-6 ja kun Teemu oli voittanut oman kaksarin aikaisemmin, juhlittiin pelien jälkeen kokonaisottelun voittoa yhdestä 1.divarin kovimmista joukkueista. Hyvä duuni tänään! Nyt ansaitulle breikille ja Budapestiin kylpylöihin lillumaan ja palauttelemaan jalkoja.

VAMOS!

Friday, January 13, 2017

Ensimmäinen tulikoe

Nopeasti katsottuna aivan Suomen terävimpään kärkeen on noin seitsemän askeleen matka. Ensimmäinen 60 pelaajan joukkoon, toinen 50 joukkoon, kolmas 40, neljäs 30, viides 20, kuudes 10 ja viimeinen askel, aivan suomen terävimpään kärkeen, eli viiden parhaan pelaajan listalle. Tämä on käytännössä yhden vuoden peleillä mahdoton tavoite, mutta tässä tapauksessa ei tarvitse voittaa kuin se yksi ja ainoa kisa, eli Suomen Mestaruus Kotkassa.

Kuitenkin tuo seitsemän portaan matka olisi kuljettava itseluottamuksen kautta. Täytyy olla uskoa ja luottamusta, että oma paras peli riittää itse kullekin askeleelle. Henkisen puolen lisäksi, tällä hetkellä isoin ero pelaamisessa on fyysinen puoli. Kovimmilla tasoilla pelaajat lyövät palloa lujaa ja tarkasti, eikä pelaaminen heillä jää kestävyydestäkään kiinni. Täytyy olla omissa jaloissa kestävyyttä, voimaa ja nopeutta jaksaa juosta nurkkaan ja takaisin, sekä pystyä olemaan hyvässä lyöntiasennossa koko ottelun ja turnauksen ajan. Suurin kehityskohta onkin juuri tuo fyysinen puoli, eli yleiskunnon nostaminen, jalkojen kestävyyden ja voiman kehittäminen, yleisen lihasvoiman kasvattaminen, sekä ehkä se kaikkein tärkein eli hyvä huolenpito kropan toiminnasta venyttelyllä, levolla ja hyvällä ruualla.

No tässä yleistä höpinää, mutta nyt tullaan taas itse asiaan. Eli huomenna olisi tämän vuoden ensimmäinen todellinen tulikoe, kun KarTe kohtaa huomenna turun ÅLK:n 1-divisioonan toisella kierroksella. Vielä vastustajista ei ole mitään varmuutta, mutta todennäköisesti itselleni vastaan asettuu Dennis Kazistov, joka majailee tuoreella suomen ranking listalla sijalla 14. Dennis on hyväkuntoinen ja hyvä liikkuja, mutta perus pelaaminen on loppujen lopuksi melko pehmeää, mikä tarkoittaa sitä että minulla ei ole suurta hätää ratkaista pisteitä välittömästi, vaan tarkoituksena rakentaa pistettä ja hakea sitä iskun paikkaa, mistä mahdollisesti tulla verkolle päättämään piste. Taputtelemaan en ole kuitenkaan lähdössä, vaan tavoitteena pelata rohkeaa, eteenpäin menevää tennistä ja olla erittäin terävänä omissa syötöissä, sekä palautuksissa pyrkiä olemaan rohkea.

Avainasemassa tulee olemaan syötön kulkeminen, sekä rohkeassa pelissä onnistuminen. Lisäksi täytyy olla uskoa ja draivia ottaa ottelu itselleen, eikä jäädä ihmettelemään tilannetta vaan koko ajan puskea päälle. Siinä saa turun poika huomenna ihmetellä, että mitähän tässä tapahtu!

ALE ALE!!!

Thursday, January 12, 2017

Tenniksen Suomen Mestaruus Kotkassa 2017

Puhutaan, että kun tavoitteista tehdään julkisia niin silloin niiden toteuttamisesta on vaikeampi lipsua.
Siksipä tämä onkin Salainen Blogi. Vanhalle pohjalle tehty uusien kujeiden päiväkirja.

Viime vuosi 2016 oli tenniksen harrastuksessani kaikkien aikojen komein vuosi. Neljä neljästä turnausvoittoa MA-sarjassa, ja peli oli muutenkin kohdillaan aina tosipaikan tullen. Iloista ja kevyttä tekemistä. Ja hassuinta siinä oli, että päätin edellisen vuoden 2015, Joensuussa pelattavien SM-kisojen jälkeen, että lopetan tenniksen pelaamisen. En ollut aivan varma itsekään, mitä sillä tuolloin tarkoitin enkä edelleenkään, mutta päätin sanoa itseni irti kilpapelaamisesta noin niinkuin henkisesti. Mitä se tarkoittaa, no sitä että vaikkakin pelasin tuon päätöksen jälkeen sarjapelejä ja kisoja, en vähät välittänyt mikä lopputulos tulee olemaan. Menin kentälle ja tein hommani ilon kautta, niin hyvin kuin pystyin ja kun matsi oli ohi, ei tuloksella ollut mitään merkitystä.

Kai se sitten tuosta paineiden ja pakkovoittamisen loppumisesta ja ilon kautta tekemisestä johtui, että peli kulki kuin unelma. Ainakin nyt näin jälkeenpäin ajatellen.

No se vuosi meni ja nyt alkoi uusi. Ennen vuoden vaihdetta, villiäkin villimpi ajatus sai huomioni joka kuulosti kaikkien aikojen reissulta, siis minulle. AASIN SILTA: Pitkästä aikaa elämässä on ollut suunnitelmia tulevaisuudesta. Mennään Lauran kanssa naimisiin ensi kesänä, sitten käydään koulut loppuun ja häämatkalle lähdetään vuoden 2018 keväällä. Reissussa olisi tarkoitus olla 1-1,5 vuotta. Reissusta palattuamme, ikää olisi tärähtänyt mittariin jo reippaasti yli kolmenkympin. Nooh, eihän se nyt tennispelaajalle ole vielä ikä eikä mikään, mutta veikkaan että puolentoista vuoden reissun jälkeen, näistä tämän hetkisistä tennisfiiliksistä ei olisi mitään varmuutta :) Nyt kun se fiilis on päällä, niin nyt tullaan itse asiaan.

Elikkä siis se villi visio oli että jos kokeilisi treenailla ns. tosissaan tämä vuosi sillai että päätavoite olisi vuoden lopussa pelattavat yleiset SM-kisat Kotkassa. Tällä hetkellä virallinen ranking sijalla 75, ja se kuvastaa aika hyvin missä tällä hetkellä liikutaan. Siinä on portaita pojalle kiivettäväksi, jotta Salaisen Blogin Salainen Missio tulisi toteutetuksi, eli Suomen Mestaruus Kotkassa.

Harjoittelu on kuitenkin jo aloitettu! Pois alta kivet ja männykävyt!