Saturday, March 11, 2017

Tuonelassa käynti

"Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi
Lähteäni laulamahan, Saa'ani sanelemahan,
Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan;
Sanat suussani sulavat, Puhe'et putoelevat
Kielelleni kerkiävät, Hampahilleni hajoovat."

Laskiaistiistai ja Kalevalanpäivä. Tuuli ulvoi ja räntää tuli. Oli tavallinen työpäivä Koivupihan vanhainkodissa ja oltiin aamureippailulla kahden asukkaan kanssa melko harmaassa säässä. Totesimme yhteen ääneen, että ei ole tämä päivä ulkoilua varten jotta kyllähän tästä jo sisälle joutais. Näin tehtiin, kahvit keitettiin ja lähdin soittamaan opettajalleni.

Ennen tuota päivää olin kerennyt olla työharjoittelussa Koivupihan palvelukodissa kolmisen viikkoa ja sen päälle tein iltavalmennuksia tennisseuralla. Treenaaminen jäi käytännössä olemattomiin kertoihin, ei ollu intoa eikä jaksamista. Viime kirjoitus päättyi voitokkaisiin tunnelmiin ja sen jälkeen oli maha aika täynnä onnistumista ja voittoja tenniskentällä. Muistan kisojen aikana toivottaneeni tervetulleeksi haasteita, jotain uutta ja erilaista ettei tämä matka kävisi yksitoikkoiseksi. Niin siinä toden totta kävi, enemmän kuin osasi arvata, mutta ne tarinat jääköön ja keskitytään tennikseen.

Käytiin KarTen poikien kanssa pelaamassa helmikuun alussa Oulussa sarjapelikeikka Rovaniemen Verkkopalloseuraa ja Oulun Verkkopalloseuraa vastaan. Reissu oli yhdellä sanalla kuvattuna hulvaton. Perjantaina voitettiin RoVS 4-0 ja lauantaina pelattiin OVS:n kanssa tasan 2-2. Pelien päätteeksi käytiin syömässä ja juomassa. 

Viikon päästä sarjapelireissusta olikin sitten vuorossa sisäkauden päätöskierros Porin Verkkopalloseuraa vastaan. Tuloksellisesti ottelulla ei ollut kummallekaan joukkueella mitään merkitystä, mutta voitosta kuitenkin taisteltiin kotikentällä. Itse sain mahdollisimman kovan haasteen, jota olinkin jo kovasti odotellut. Pääsin ottamaan mittaa Porin ykköspelurista, suomen ranking 21.s, Patrick Stenforsista. Heti ottelun alettua havaitsin, että nyt liikutaan eri tasolla mihin olen viime aikoina päässyt kokeilemaan. Pallo tuli kovempaa, tarkemmin, pelin tempo ja rytmi toista luokkaa ja ylipäänsä tietynlainen intensiivisyys oli havaittavissa. Täytyi esittää parastaan että pystyi haastaamaan ja hallitsemaan ottelun kulkua. Tuona päivänä en siihen kuitenkaan pystynyt riittävän pitkäjänteisesti ja hävisin ottelun kuvaavin numeroin 6-4, 6-2. Ei oikein löytynyt taisteluintoa ja tarpeeksi fiilistä taistella täysillä voitosta, kun juuri sitä kaikkensa antamista olisi tuossa ottelussa vaadittu. Mutta muutamia hyviä hedelmiä tuli poimittua koriin tulevia koitoksia varten. 

Sitten menikin päiviä eteenpäin käytännössä töistä valmennuksiin. Kroppa ja mieli alkoi väsyä, ja alkoi tekeminen muuttua öljystä hunajaan, siitä liisteeriin ja lopulta jalat pysähtyi sementtiin. Tuli äkkipysähdys ja tauon paikka. Oli tosiaan tuo laskiaistiistai kun lähdin soittamaan koulun opettajalleni, että nyt tuntuu etten tiedä mitä pitäisi tehdä kun en jaksa tehdä mitään. Tunti tästä puhelusta eteenpäin kiitin työpaikan ohjaajaa mahdollisuudesta ja lähdin kävelemään vapauteen. Koulu keskeytettiin maaliskuun ajaksi ja tässä ollaan. 

Hiihtoloma alkaa olla loppupuolella ja voin sanoa että lepo on tehnyt ehkä parasta ikinä. Tennistä on tullut pelattua ja kävin kerran jopa hiihtämässä kevät säässä järven jäällä ehkä noin 10 vuoden tauon jälkeen. Alkaa olla niinsanotusti palautunut olo. Pallon lyöminen hypännyt taas askeleen verran ylöspäin ja jonkin verran tullut tehtyä myös fysiikkaa ja huoltavaa kuminauha ja venyttely harjoituksia. Nyt on fiilistä treenata mahdollisimman paljon ja kahden viikon päästä seuraava testi Oulussa, kun siellä kisataan PST Tourin toinen osakilpailu. Sit katotaan mitä tämä helmikuun koetus on tuonut tullessaan. 

"Vaan kuitenki, kaikitenki, Laun hihi laulajoille,
Laun hiihin, latvan taitoin, Oksat karsin, tien osoitin;
Siitäpä nyt tie menevi, Ura uusi urkenevi
Laajemmille laulajoille, Runsahammille runoille
Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa."