Miten tähän on tultu?

Viime kirjoituksesta onkin jo ehtinyt kulua yli puolitoista vuotta. Siinä ajassa on ehditty mennä naimisiin, jatkettu entistä intensiivisemmin valmennus töitä ja on tuota tullut muutama tennismatsikin pelattua. Nyt on siis aika pienen katsauksen mitä on takana päin, missä nyt ollaan ja mitä mahtaa näkyä horisontissa. Samalla tulee hyvää harjoitusta suomen kielen kirjoittamisesta, kun meinaa tämän päivän moternissa kielimaailmassa tuokin taito helposti unohtua.

Edellisessä Voittajan tiellä tarinassa jäätiin jännittäviin tunnelmiin, juuri ennen Finnish Tourin matsin alkua Patrik Niklas-Salmista vastaan. Matsi suomen sen hetkisen ranking listan ykköstä vastaan oli valtava oppikokemus ja myöskin ainutlaatuinen sellainen. Tässä vaiheessa on vain ollut ilo ja nautinto päästä kokemaan omassa mieliharrastuksessaan tämän kaltaisia tennisotteluja, missä tuntuu että vuosikausien työ niin teknisellä kuin taktisellakin puolella on tuottanut hedelmää siinä määrin, että pelinautinto on ihan toista luokkaa kuin joskus nuorempana. On hienoa päästä testaamaan harjoittelemat taidot ja näkemään taistelutahdon merkityksen vastaan tulleiden vaikeuksien ja haasteiden edessä. Harvoin elämässä on niin epämukava olo kuin tennisottelussa, kun seisoo keskellä areenaa vailla tietoa, tuleeko olemaan ottelun jälkeen sankari vai häviäjä. Mutta todellisuus ei ole isossa kuvassa niin musta-valkoinen, sillä useimmiten tappioista voi oppia enemmän ja voitonhuuma jää usein lyhyeksi nautinnoksi. Voitto on tavoite ja tähtäin, mutta tärkeintä minulle kuitenkin on se hetki ottelussa kun mikään ei ole varmaa ja vain sillä voi vaikuttaa mitä teet juuri nyt ja pelin intensiivisyys tuo herkimmätkin vaistot, tunteet ja havainnot esille. Parhaimmillaan tennisottelu on meditatiivista liikettä ja huonoimmillaan lapsenomaista holtitonta keskittymiskykyä ja kontrolloimatonta tunteiden hallintaa. Tuo ottelu Niklas-Salmista vastaan päättyi "Patin" 6-4,6-1 voittoon. Minä puolestaan sain uskoa ja itseluottamusta siihen, että suomen tenniskärki on ihan uskottavan etäisyyden päässä ja siellä on mahdollisuuksia pärjätä.

Loppukevät, kesä ja syksykin meni sitten toisissa merkeissä kuin omaan tennismatkaan keskittyessä. Yksi parhaista puolista tässä projektissa onkin ollut juuri se, että tavoitteen saavuttaminen ei välttämättä ole ympärivuotista toimintaa vaan paremminkin kausittaista. Välillä menee kuukausi pelkästään otteluihin keskittyessä ja toisaalta muut elämän osa-alueet saavat täyden huomioni, jolloin tennis saattaa unohtua kokonaan.  Syksy-talvi 2017 alkoi kuitenkin muutamalla sarjaottelulla ja joulukuussa Joensuussa järjestettiin avoimen luokan turnaus, jossa voitin pari ottelua ja niiden innoittamana päätin lähteä katsomaan Kotkaan SM-kisoihin mihin tämän hetkinen pelitasoni yltää. Minimi tavoite oli päästä ensimmäiseltä kierrokselta 16. parhaan joukkoon ja katsoa sitten minne rahkeet riittää. Se tavoite täyttyi kun voitin ensimmäisellä kierroksella Otto Holtarin 6-3,6-4 ja seuraavalla kierroksella hävisin paikallisseuran Ville-Petteri Ahdelle 6-2,6-2. Ottelussa Ville-Petteriä vastaan sain nähdä, mitä tulee harjoitella ja parantaa pärjätäkseen aivan suomen korkeimmalla tasolla.

Vuosi 2018 alkoi melko vauhdikkaasti tenniksen merkeissä ja taas matkaan keskittyen, sillä olin saanut selville että tulevat sisäkauden Suomen Mestaruus kisat tullaan järjestämään uudelleen Kotkassa, joten projekti sai lisäaikaa toisen vuoden. Voitin tammikuussa muutaman hyvän sarjaottelun ja helmikuussa päätin lähteä Lahteen pelaamaan miesten A-luokan turnausta, jonne oli ilmoittautunut liuta suomen parhaita pelaajia mm. Verneri Tuomi, Patrick Stenfors ja Juho Paukku. Olin valmistautunut turnaukseen huolellisesti ja keskittynyt heti ensimmäisestä pallosta lähtien. Ensimmäisellä kierroksella voitin Patrik Jaatisen 6-3,6-1 ja toisella kierroksella voitin kisan kakkossijoitetun, suomen ranking 19. Patrick Stenforsin lukemin 6-4,7-5. Ottelu Patrickia vastaan oli omasta mielestäni urani paras siihen asti pelaamani ottelu. Seuraavana päivänä semifinaalissa tuli vastaan Aleksi Tuukkanen, joka tuli verkolle kättelemään luovutusvoiton merkiksi sen jälkeen kun olin murtanut flunssaisen Tuukkasen syötön toisessa erässä minun johtaessa 6-0, 3-1. Finaalissa pääsin pelaamaan paikallista tennislegendaa Juho Paukkua vastaan, joka hallitsi Suomen junioritennistä minun pelatessani kahta vuotta nuorempien sarjassa. Matsissa saattoi paistaa minun pieni huolimattomuus tärkeissä hetkissä ja hienoinen vastustajan ylimääräinen kunnioitus, joka lopulta päätyi siihen pisteeseen että turnauksen mestariksi selviytyi Juho voittaen finaalin 6-4,7-5. Viikonloppu oli kuitenkin todellinen onnistuminen ja tuntui, että olin päässyt jonkinlaiseen maaliin omalla matkallani siinä mielessä, että nyt viimeistään todistin itselleni sen tason millä uskoin parhaimmillani pelaavani. Maha oli siis tyytyväisyydestä täynnä.

Tuon Lahden turnauksen jälkeen pelasin vielä Oulussa MA-kisat sekä 2-pelissä että 4-pelissä Jaakon kanssa. Oulussa pelaaminen oli kuitenkin ensi hetkistä lähtien todella vaikeaa niin henkisesti ja fyysisesti. Henkisesti olin vielä liian tyytyväinen edellisistä otteluista ja fyysisesti liikkumista hidasti ja vaikeutti nivusvamma. Matseissa tuntui kuitenkin olevan panosta kotiseuralle rakkaan vihollisen OVS:n hallissa. Olin myös viikonloppuna valmentajan roolissa seuraamassa junnujen edistystä, joten siitäkin syystä tuntui, että vaikka nyt vaikeaa on, paras tullaan antamaan taistellen. Tuplamestaruus kuulostaa hienolta lopputulokselta, mutta oli vain yhden pisteen päässä, että kaksinpelit olisivat loppuneet jo paljon aikaisemmin, kun toisen kierroksen matsissa Koiviston Otolla oli kaksi peräkkäistä ottelupalloa. Siitä selvittiin kuin ihmeen kaupalla ja finaalissa Valtteria vastaan jouduin kaivamaan maan pinnan alapuolelta taistelutahtoa ja KarTelaista pöhinää, mikä siivitti voittoon. Tässä turnauksessa oli tärkeää nähdä, kuinka se on ok jos häviäisikin, ettei anna sen lamaannuttaa sinua ja toinen, että taistelutahtoa voi ammentaa kun on selkeä motivaatio ja syy, miksi taistelen ja annan kaikkeni vaikken siitä itse suoranaisesti hyötyisi mitenkään.

Kuin edellisvuoden toisintona, myös tällä tenniskaudella tuo loppukevät ja kesä meni muhin asioihin keskittyessä kuin omiin peleihin. Mutta väistämättä siitä on ollut hyötyä myös omaan peliin, kun on syventynyt valmennuspuolella muiden pelaajien kehittämiseen. Ennen kaikkea pohdinta taktisen pelaamisen taidoista on avannut lisää näkemyksiä ja mahdollisuuksia kilpaottelun tapahtumiin. Syyskausi kuitenkin alkoi tänä vuonna vauhdikkaammin, siitä syystä että Joensuussa järjestettiin syyskuussa avoimen luokan turnaus ja siellä kohdattiin Leon kanssa paikallisfinaalissa. Ottelu oli hyvätasoinen ja molempien itseluottamusta ruokkiva. Joensuun kisan jälkeen päätin lähteä vähän jopa extempore- matkalla Helsinkiin Finnish Tourin kisoihin. Leo kanssa pelatusta ottelusta sai hyvän pelifiiliksen ja lyöntitunteen, että aivan kuin tässä olisi hypätty uudelle tasanteelle omassa pelissä ja oli mukava päästä se testauttamaan heti suomen kovimpia tennispelaajia vastaan. Helsingissä voitin ekan kierroksen ottelun Ron Liebkindia vastaan 6-4,6-0 ja toisella kierroksella kisojen 6. sijoitetun, suomen ranking 19. Roni Rikkosen 6-7,6-4,6-4. Reilun tunnin päästä toisen kierroksen matsista, vastaan asettui kisojen ykkössijoitettu, tampereen legenda Lauri Kiiski. Paras terä oli poissa ja Lauri pelasi tasaisen tappavasti. Tulos 6-3,6-3 kuvastaa hyvin tuota matsia. Pysyin mukana, ajoittain jopa hallitsin kentän tapahtumia, mutta Laurin korkean pelitason tasaisuus oli tuossa hetkessä ylittämätön este ja kotiin palattiin taas täynnä itseluottamusta siitä, että kuuluin näihin karkeloihin. Matsit kuitenkin vaati oman veronsa, ja jalkojen palautumiseen ei riittänyt edes viikko. Jos haluaa mennä eteenpäin ja pärjätä jopa suomen aivan kärkipelaajille, on pystyttävä olemaan kovassa peruskunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja koko turnauksen ajan.

Heti seuraavana viikonloppuna käynnistyi sarjakausi ottelulla Smash-Kotkaa vastaan. Matsit pelattiin koti hallissa ja minä pääsin ottamaan mittaa Kotkan kakkosjoukkueen kärkipelaajasta, Valtteri Ahdesta. Ahti majailee suomen ranking listalla sijalla 25. ja on hyvin paljon pelejä pelaava, tasaisen pelisuorituksen omaava vastustaja. Tiesin kuitenkin, että tämän hetkinen pelitasoni pystyy horjuttamaan Valtteria ja uskoin voittavani ottelun jopa selkeästi. Ensimmäisen kerran tämän kahden vuoden aikana tässä projektissa, lähestyin tulevaa ottelua ja vastustajaa sillä asenteella, että voitan varmasti tämän ottelun. Sekin oli kiva nähdä miten se vaikuttaa ottelun kulkuun ja lopputulokseen. Ottelu päättyi minun voittoon 6-4,6-7(1),10-7, mutta fiilikset olivat hyvin kaksijakoiset. Omasta mielestäni en päässyt lähellekkään omaa pelitasoani mihin uskoin yltäväni ja toisaalta muut hehkuttivat miten hyvää peliä pystyin pelaamaan. Paavo jopa sanoi, että se oli parasta tennistä mitä minä olen koskaan pelannut ja Paavo jos joku on niitä pelejä nähnyt ja todistanut. "Hmm, tässä täytyy nyt olla jotain kummallista...", mietin kun omasta mielestäni pelasin ja keskityin surkeasti ja minulla oli suuria vaikeuksia itseni kanssa kentällä, kun taas kaikki muut olivat sitä mieltä, että peli oli loistavaa ja ottelu oli hieno voitto. Katsoin sitten jälkeenpäin matsin videolta ja täytyi todeta itsekin, että peli kyllä näytti hyvältä ja taktisesti kypsältä ja hyvätasoiselta, mutta se mitä tapahtui siinä sisäisesti oli jotain aivan muuta. Tärkeintä oli kuitenkin voitto KarTelle ja hyvä kauden avaus koko joukkueelta.

Ottelun kokemus ja oivallukset jäivät kypsymään ja siitä tullaan pienen aikamatkan jälkeen tähän hetkeen, kun tässä juuri nyt kirjoittelen. Tänä viikonloppuna sarjaottelut jatkuu kahdella kotipelillä Lahtea ja Oulua vastaan ja otteluihin lähdetään ihan hyvällä valmistautumisella. Joulukuussa on sitten vielä pari sarjaottelua, kotikisat Joensuussa ja päähuipennuksena Kotkan SM-kisat. Kirjoitellaan mitä tapahtuu....

Vuorikiipeilyä PART 2 Voittajan tiellä

Oulun kisojen jälkeen tuli fiilis, että olis aika käydä kokeilee miten peli kulkee isommissa kisoissa. Kysyin seuran johdolta olisiko heillä halua tukea rahallisesti miun pelimatkaa Vaasaan ja aikalailla apteekin hyllyltä tuli vastaus että tukea annetaan. Se on hieno ele ja arvostan sitä suuresti että tällaiseen omien kykyjen kokeilemiseen ja haastamiseen annetaan mahdollisuus. Lisäksi se antoi reilusti motivaatiota valmistautua tuleviin kisoihin parhaalla mahdollisella tavalla. 

Laadin treeniohjelman seuraavalle kolmelle, neljälle viikolle. Fysiikkaa, tennistä, huoltoa ja lepoa. Kaikissa joku tarkoitus ja merkitys, mitä treenataan ja miksi. Tavoitteena olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun Finnish Tourin ensimmäinen kierros alkaa perjantaina 21.4. Toisin kuitenkin kävi. Jostain syystä Oulun kisojen jälkeen, kroppa oli täysin voimaton ja ne kaksi kertaa kun kokeilin pelata tennistä, tuntui että jos yritän yhtään kovempaa, hajoaa joku paikka ja tulee pitkä tauko. Kävin hoidattamassa kehoa akuhieronnassa ja pyrin venyttelemään kipeitä paikkoja auki. Pikkuhiljaa pääsin treenailemaan ja alkoi tuntua että voimaa oli taas tullut että harjoittelu on mahdollista. Reilu viikko ennen kisoja, selkä alkoi pelatessa jumiutua ja lopulta oltiin siinä pisteessä että en meinannut saada happea kun joku nikama painoi keuhkoa. Nopeasti aika nikamakäsittelyyn ja uudestaan viikonloppu lepoa. Tällä viikolla olen pystynyt tekemään muutaman todella hyvän harjoituksen ja pyrkinyt lepuuttamaan selkää ja avaamaan sitä venyttelyllä. Treeniohjelma ei siis toteutunut, mutta jotain uusia positiivia merkkejä ilmassa on kuitenkin ollut. Peruslyöntien tuntuma on välillä parasta mitä koskaan olen aikaisemmin kokenut. Se on hyvä merkki. 

Tulin eilen illalla tänne Vaasaan, kävin syömässä ja tein illalla venyttelyt ja katoin vähän Federerin Australian avointen vapautunutta peliä. Tänään hyvä aamupala alle, treenit kentillä 12-13.30 ja nyt valmistautumista hotellihuoneessa. Arpaonni heitti minut suomen ranking ykköstä, Patrik Niklas-Salmista vastaan. Vastus on etukäteen ajateltuna haastavin kaikista, mutta sitä kautta ehkä eniten motivoivin ja kehittävin. Lähdin tähän leikkiin vuoden alussa läpällä tosissaan ja nyt kun ensimmäinen kolmannes vuodesta alkaa olla päätöksessä, ollaan siinä vaiheessa missä läpästä on tullut ns. totta ja tavoitteen edessä seisoo verkon toisella puolen selvitettävä este, suomen ykköspelaaja.  Hienoja fiiliksiä kun tällaista saa vielä tennismatkalla kokea! Pääsee haastaamaan omia uskomuksia ja rikkomaan sisäisiä näennäisiä rajoja. En lähde kentälle vaan kokeilemaan ja katsomaan kuinkahan tässä käy, vaan meinasin voittaa. Läpällä tosissaan. 

Vuorikiipeilyä PART 1. Toinen tulikoe saa alkunsa

Viime tarinoinnin jälkeen tennisrintamalla on ollut vaihtelevaa säätä. Milloin mitäkin, välillä fiilis ja motivaatio löytävät uuden korkeuspisteen, seuraavana hetkenä maila ja tennispallon lyöminen tuntuu vieraalta ja etäiseltä. Tällaistahan se on, mutta ehkä ensi kertaa näistä kaikista muutoksista on ollut tietoinen ja nähnyt kuinka ajatukset ja tunteet matkustavat vuoristoradassa. Kevätkin etenee mukavasti samaan tahtiin, lumet sulaa, lokit jo nauraa ja aurinko lämmittää.

Maaliskuun puolella tenniskoitoksiin lähdettiin Ouluun. Siellä pelattiin vuoden toinen PST Tourin (Puolen Suomen Tennis) osakilpailu. Skaboissa oli mukana tukku tuttuja Oulun junnupelaajia ja ykkössijoitettu VarTen Ilari Vesanen (Suomen ranking 23 jotain...).  Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli Jerry Mäkelä. Jerryn kanssa kohdattiin viime syksynä Joensuun kisoissa, silloin myös ensimmäisellä kierroksella. Tuolloin koluttiin kolme erää ja ottelu oli tasainen, jonka kuitenkin onnistuin voittamaan 4-6,6-4,6-2. Tuosta ottelusta viisastuneena tiesin, että täytyy olla valmis pelaamaan hyvällä tasolla kaksi täyttä erää. Pelikunto oli nyt Oulun kisoissa ehkä vielä korkeammalla tasolla kuin aikaisemmin Joensuussa, ja tällä kertaa Jerryn kanssa ei ollut suurta vaikeutta. Voitto kirjattiin 6-3,6-1.

Välierissä pelattiin Koiviston Oton kanssa. Ensimmäinen erä eteni tasaisesti 4-4 tilanteeseen asti. Olin jotenkin ylilatautunut. Yläkropassa virtaa pienen sähkövoimalan verran, mutta jalat tuntui voimattomilta eivätkä tahtoneet pysyä perässä muun kropan kanssa. Tuli kiukkuiltua ja purettua turhautuneisuutta ja tuntui hyvältä ns. pistää hommaa läskiksi. Kuitenkin jostain tuli fiilis, että homma on hoidettava ja keksiä joku keino voittaa ottelu. Tällä kertaa se oli liike eteenpäin. Aikaisemmin ottelussa yritin herätellä jalkoja mukaan, mutta vain paikallaan eikä liike-energia päässyt välittymään lyönteihin ja sitä myötä verkon toiselle puolelle. Nyt kun liike tapahtui eteenpäin, alkoi välittömästi tapahtua. Tietoisesti hidastin mailankärjen vauhtia ja lyönnin tempoa, mutta paineen luominen Otolle syntyi liikkeestä eteenpäin. Tällöin myös aktiivisuus pysyi tasaisesti hyvänä ja lyönnin varmuus ja sitä myötä itseluottamus korkeana. Tästä muutoksesta eteenpäin kirjattiin geimit minulle 8-1 ja 6-4,6-1 voitto.

Ennen finaalia oli aikaa käydä kämpillä lataamassa akkuja. Kahvihetki parvekkeella ja aurinko tuntui todella lämmittävän ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Finaaliin oli raivannut tiensä Niila Magga. Seurasin Niilan välierää ja havaitsin todella voimakasta voitontahtoa, taisteluhenkeä ja päättäväisyyttä. Mikään taito tai tekniikka ei korvaa tuota sisäistä paloa. Ottelu alkoikin tasaisissa merkeissä. Olin tyytyväinen pelitasooni, mutta Niila pelasi myös hyvin ja tuli todella voimakkaasti päälle. Niilasta huokui tahto voittaa, kuin karhu olisi ollut vastassa ja tunsin sen henkisenä paineena omalla puolellani kenttää. Pystyin kuitenkin keskittymään omaan tekemiseeni ja nostamaan omaa pelitasoani vähitellen. Vastasin Niilan asettamaan haasteeseen, pidin pintani ja lopulta paine siirtyi hänen puolelle. Nostin koko ajan omaa tasoani ja painetta vastustajalle. Pelasin turnauksen parhaan pelin ja turnausvoitto kirjattiin numeroin 6-3,6-2.  Viikonlopun kruunasi vielä Tommin kanssa voitettu MA nelinpeli.

Sen verran hyvältä tuplamestaruus tuntui, että bensaa tuikattiin liekkeihin seuraava steppiä varten. Päätin ilmottautua vuoden ensimmäiseen Finnish Tourin kilpailuun. Matka Vaasaan sai näin alkunsa. Nyt olisi vuoden toinen tulikoe edessä ja kiivettävä vuori näyttää alhaalta katsottuna korkealta, jopa liian korkealta....

JATKUU TOISESSA OSASSA

Tuonelassa käynti

"Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi

Lähteäni laulamahan, Saa'ani sanelemahan,

Sukuvirttä suoltamahan, Lajivirttä laulamahan;

Sanat suussani sulavat, Puhe'et putoelevat

Kielelleni kerkiävät, Hampahilleni hajoovat."

Laskiaistiistai ja Kalevalanpäivä. Tuuli ulvoi ja räntää tuli. Oli tavallinen työpäivä Koivupihan vanhainkodissa ja oltiin aamureippailulla kahden asukkaan kanssa melko harmaassa säässä. Totesimme yhteen ääneen, että ei ole tämä päivä ulkoilua varten jotta kyllähän tästä jo sisälle joutais. Näin tehtiin, kahvit keitettiin ja lähdin soittamaan opettajalleni.

Ennen tuota päivää olin kerennyt olla työharjoittelussa Koivupihan palvelukodissa kolmisen viikkoa ja sen päälle tein iltavalmennuksia tennisseuralla. Treenaaminen jäi käytännössä olemattomiin kertoihin, ei ollu intoa eikä jaksamista. Viime kirjoitus päättyi voitokkaisiin tunnelmiin ja sen jälkeen oli maha aika täynnä onnistumista ja voittoja tenniskentällä. Muistan kisojen aikana toivottaneeni tervetulleeksi haasteita, jotain uutta ja erilaista ettei tämä matka kävisi yksitoikkoiseksi. Niin siinä toden totta kävi, enemmän kuin osasi arvata, mutta ne tarinat jääköön ja keskitytään tennikseen.

Käytiin KarTen poikien kanssa pelaamassa helmikuun alussa Oulussa sarjapelikeikka Rovaniemen Verkkopalloseuraa ja Oulun Verkkopalloseuraa vastaan. Reissu oli yhdellä sanalla kuvattuna hulvaton. Perjantaina voitettiin RoVS 4-0 ja lauantaina pelattiin OVS:n kanssa tasan 2-2. Pelien päätteeksi käytiin syömässä ja juomassa. 

Viikon päästä sarjapelireissusta olikin sitten vuorossa sisäkauden päätöskierros Porin Verkkopalloseuraa vastaan. Tuloksellisesti ottelulla ei ollut kummallekaan joukkueella mitään merkitystä, mutta voitosta kuitenkin taisteltiin kotikentällä. Itse sain mahdollisimman kovan haasteen, jota olinkin jo kovasti odotellut. Pääsin ottamaan mittaa Porin ykköspelurista, suomen ranking 21.s, Patrick Stenforsista. Heti ottelun alettua havaitsin, että nyt liikutaan eri tasolla mihin olen viime aikoina päässyt kokeilemaan. Pallo tuli kovempaa, tarkemmin, pelin tempo ja rytmi toista luokkaa ja ylipäänsä tietynlainen intensiivisyys oli havaittavissa. Täytyi esittää parastaan että pystyi haastaamaan ja hallitsemaan ottelun kulkua. Tuona päivänä en siihen kuitenkaan pystynyt riittävän pitkäjänteisesti ja hävisin ottelun kuvaavin numeroin 6-4, 6-2. Ei oikein löytynyt taisteluintoa ja tarpeeksi fiilistä taistella täysillä voitosta, kun juuri sitä kaikkensa antamista olisi tuossa ottelussa vaadittu. Mutta muutamia hyviä hedelmiä tuli poimittua koriin tulevia koitoksia varten. 

Sitten menikin päiviä eteenpäin käytännössä töistä valmennuksiin. Kroppa ja mieli alkoi väsyä, ja alkoi tekeminen muuttua öljystä hunajaan, siitä liisteeriin ja lopulta jalat pysähtyi sementtiin. Tuli äkkipysähdys ja tauon paikka. Oli tosiaan tuo laskiaistiistai kun lähdin soittamaan koulun opettajalleni, että nyt tuntuu etten tiedä mitä pitäisi tehdä kun en jaksa tehdä mitään. Tunti tästä puhelusta eteenpäin kiitin työpaikan ohjaajaa mahdollisuudesta ja lähdin kävelemään vapauteen. Koulu keskeytettiin maaliskuun ajaksi ja tässä ollaan. 

Hiihtoloma alkaa olla loppupuolella ja voin sanoa että lepo on tehnyt ehkä parasta ikinä. Tennistä on tullut pelattua ja kävin kerran jopa hiihtämässä kevät säässä järven jäällä ehkä noin 10 vuoden tauon jälkeen. Alkaa olla niinsanotusti palautunut olo. Pallon lyöminen hypännyt taas askeleen verran ylöspäin ja jonkin verran tullut tehtyä myös fysiikkaa ja huoltavaa kuminauha ja venyttely harjoituksia. Nyt on fiilistä treenata mahdollisimman paljon ja kahden viikon päästä seuraava testi Oulussa, kun siellä kisataan PST Tourin toinen osakilpailu. Sit katotaan mitä tämä helmikuun koetus on tuonut tullessaan. 

"Vaan kuitenki, kaikitenki, Laun hihi laulajoille,

Laun hiihin, latvan taitoin, Oksat karsin, tien osoitin;

Siitäpä nyt tie menevi, Ura uusi urkenevi

Laajemmille laulajoille, Runsahammille runoille

Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa."

Tammikuu paketissa

Viime tilannekatsauksen jälkeen käytiin viettämässä ansaittua lomamatkaa Budapestin kaduilla ja kylpylöissä. Ruoka oli rasvaista ja hyvää, olut paikallista ja tunnelma hengenheimolaista. Siitä takaisin Suomeen tultua, lomamatka venyi lähes kaksiviikkoiseksi seikkailuiksi. Juhlahumu päättyi viimeistään Lappeenranta-Joensuu välille, kun tulevan vaimokkeen kanssa köröteltiin yötä vasten kotiin. Oli lauantai-sunnuntai välinen ajankohta ja olimme olleet Ylämaalla viettämässä paikallisen kuuluisuuden 50v-juhlia, tietysti paikalliseen tyyliin. Tuliaiset näistä juhlista jäivät aivan loppumatkasta nauttimatta ja oli jälleen aika palata arjen punaiseen nauhaan.

Viikon päästä tästä oli edessä kansallisen tason tennisturnaus täällä Joensuussa. Sitä ennen oli vielä kuitenkin selvitettävä viimeisen koulukevään rästitehtävät ja etsittävä itselle työharjoittelupaikka seuraavalle viikolle alkavaksi. Ensimmäisen työnetsintä puhelun jälkeen selvisi, että vissiin moni muukin opiskelija on miettinyt samaa tehtävää viimeisen puolen vuoden ajan. Työpaikkakin onneksi selvisi keskiviikkona, kun menin naapurissa käymään ihan paikan päällä ja sieltä todettiin tulemaan viikon päästä uudelleen.

Turnaukseen saapui komea kattaus PTS:n (Puolen Suomen Tennis) parhaimpia pelaajia ja oli edessä taistelu Puolen Suomen Tennisherruudesta. Viisi turnauksen parasta kuuluu suomen TOP 100 rankingiin;

Markus Lehtisalo, OVS - Suomen ranking 32. (PST ranking 2)
Joonas Jurvakainen, OVS - Suomen ranking 58. (PST ranking 3)
meitsi, KarTe - Suomen ranking 75. (PST ranking 5)
Sami Korhonen, KarTe - Suomen ranking 97 (PST ranking 7)
Leo Haapasalo, KarTe - Suomen ranking 99 (PST ranking 8)

Matsit omalta osin alkoi lauantai iltana. Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli Kuopion nuorisosta Ville Hiltunen. Voitin ekan erän 6-1 ja toisen tasaisissa tunnelmissa 7-5. Ottelun aikana tuli tiukan paikan tullen selkeästi kylläinen olo jo kaikista voitetuista otteluista. Ei oikein meinannut löytyä voiton halua ja taisteluhenkeä. Voitto kuitenkin tuli ja olin kiitollinen, että testi jatkui seuraavalle päivälle.

Sunnuntaina pelasimme Joonaksen kanssa välieräottelun. Breikkasin Joonaksen ensimmäisen syöttövuoron ja pelasin omat syöttövuoroni hyvin ja tarkasti. Ajatuksena oli vain olla aktiivinen ja eteenpäin pyrkivä, koska muuten jalat lepäisivät mieluummin penkillä. Tilanne 6-3,5-1, minun vuoro syöttää ottelun voitosta. Tästä tilanteesta oltiin ehditty Joonaksen kanssa jutella ennen peliä ja kuin lähes huomaamatta Joonas breikkaa syötön, pitää omansa ja tilanne onkin 5-3. Syötän ihan hyvin, pelaan vapautuneesti, lukuunottamatta muutamia heikompia suorituksia ja niin, ne lyönnit sekä Joonaksen tason nosto avittaa tilanteeseen 5-5, 0-40 oma syöttö....

Nissinen sanos Kimmossa: "No voi vi**u!" ja niin sanoin minäkin. Ei voinut senttiäkään kiinnostaa taistella enää erää itselle, vaan mietin jo tulevaa kolmatta ratkaisevaa. Huitasin syötön, tankkasin toisen, kolmannessa jo yritin ja tilanne tasan 40. Jotenkin se geimi sieltä tuli ja kohta pelattiin tie breikkiä. Siinä pelattiin rohkeeta, anna mennä vaan tennistä ja pitkän taisteluottelupallon seurauksena peli päättyi Maaraselle 6-3,7-6 (4).

Finaali oli Lehtisaloa vastaan ja eka erä mentiin kummallisissa " Ota sie, eiku ota sie" tunnelmissa kun molemmat vuoron perään breikattiin toistemme syötöt. Tilanne oli jälleen 5-5, kun onnistuin sekä murtamaan, että pitämään oman syöttöni ja erä plakkariin 7-5. Toinen erä oli osaltani hyvää tennistä ja Markuksella tuntui olevan voitonhalu jo seuraavissa kisoissa. Finaalivoitto 7-5,6-1 ja viides perättäinen kotiturnauksen voitto. Jokohan tässä lähtis kokeilee vähän muuallekin miten homma toimii.

Tammikuu takana päin ja ensimmäinen porras kiivetty kohti Kotkan kisoja. Laskujen mukaan, viime aikaiset ottelut mukaan luettuna keskiarvo pongahti arvoasteikolla sen verran ylöspäin, että TOP-60 rajapyykki tuli saavutettua. Siitä on vielä melekonen matka viimeiselle portaalle, mutta läpällä tosissaan!

Yläritsille

Ensimmäinen tulikoe takana ja alkukankeuksien jälkeen KarTe otti kovan päänahan ÅLKsta numeroin 3-1.

Kaksinpeli Kazistovia vastaan alkoi takkuisesti, vaikkakin oli tunne että pelisi olisi helpostikin vietävissä. Ei vaan kämmen tuntuvat rennolta ja sieltä tuli aimo annos virheitä. Rupes tuskastuttaa ja turhauttaa, että saakeli on tässäkin laitettu tavotteet ja tällasta tennistä sitten pelaillaan. Eka erä takkiin 6-3.

Ei auttanut muu kuin nollata koko tilanne ja pyrkiä tekemään pieniä asioita oikein. Jalat liikkeelle ja aktiivisuutta verkolle päin, jos sieltä rupeis pisteitä napsumaan. Noniinhän siinä tapahtu ja samalla kun alko liikettä tulemaan ja lämpö rupes nousee, niin rupes pikkuhiljaa myös kämmenkin tippuu kenttään. Peli alko vapautuu ja toinen erä oli jo perus hyvää tekemistä. Toinen erä plakkariin 6-4.

Siirryttiin jälleen kerran 10-tie breikkiin. Syöttö oli kantanut kuitenkin ottelussa mukana koko matkan ajan ja näin tapahtui myös tie-breikissä. 4-0 johtoon, ja pienoinen nousufiilis ja hyvän olon tunne :D Tilanne nopeasti 5-5. Keskittyminen takaisin siihen millä saatiin flow päälle ja yllättäen minulla oli neljä ottelupalloa käsissä. Rystygrossia poing-poing ja lopulta zenimäinen pommi linjasta läpi ja kappas kummaa, ensimmäinen tulikoe läpäisty voitolla suomen ranking 14:sta.

Temen kanssa vielä voideltiin neluri kotiin 7-5,7-6 ja kun Teemu oli voittanut oman kaksarin aikaisemmin, juhlittiin pelien jälkeen kokonaisottelun voittoa yhdestä 1.divarin kovimmista joukkueista. Hyvä duuni tänään! Nyt ansaitulle breikille ja Budapestiin kylpylöihin lillumaan ja palauttelemaan jalkoja.

VAMOS!

Ensimmäinen tulikoe

Nopeasti katsottuna aivan Suomen terävimpään kärkeen on noin seitsemän askeleen matka. Ensimmäinen 60 pelaajan joukkoon, toinen 50 joukkoon, kolmas 40, neljäs 30, viides 20, kuudes 10 ja viimeinen askel, aivan suomen terävimpään kärkeen, eli viiden parhaan pelaajan listalle. Tämä on käytännössä yhden vuoden peleillä mahdoton tavoite, mutta tässä tapauksessa ei tarvitse voittaa kuin se yksi ja ainoa kisa, eli Suomen Mestaruus Kotkassa.

Kuitenkin tuo seitsemän portaan matka olisi kuljettava itseluottamuksen kautta. Täytyy olla uskoa ja luottamusta, että oma paras peli riittää itse kullekin askeleelle. Henkisen puolen lisäksi, tällä hetkellä isoin ero pelaamisessa on fyysinen puoli. Kovimmilla tasoilla pelaajat lyövät palloa lujaa ja tarkasti, eikä pelaaminen heillä jää kestävyydestäkään kiinni. Täytyy olla omissa jaloissa kestävyyttä, voimaa ja nopeutta jaksaa juosta nurkkaan ja takaisin, sekä pystyä olemaan hyvässä lyöntiasennossa koko ottelun ja turnauksen ajan. Suurin kehityskohta onkin juuri tuo fyysinen puoli, eli yleiskunnon nostaminen, jalkojen kestävyyden ja voiman kehittäminen, yleisen lihasvoiman kasvattaminen, sekä ehkä se kaikkein tärkein eli hyvä huolenpito kropan toiminnasta venyttelyllä, levolla ja hyvällä ruualla.

No tässä yleistä höpinää, mutta nyt tullaan taas itse asiaan. Eli huomenna olisi tämän vuoden ensimmäinen todellinen tulikoe, kun KarTe kohtaa huomenna turun ÅLK:n 1-divisioonan toisella kierroksella. Vielä vastustajista ei ole mitään varmuutta, mutta todennäköisesti itselleni vastaan asettuu Dennis Kazistov, joka majailee tuoreella suomen ranking listalla sijalla 14. Dennis on hyväkuntoinen ja hyvä liikkuja, mutta perus pelaaminen on loppujen lopuksi melko pehmeää, mikä tarkoittaa sitä että minulla ei ole suurta hätää ratkaista pisteitä välittömästi, vaan tarkoituksena rakentaa pistettä ja hakea sitä iskun paikkaa, mistä mahdollisesti tulla verkolle päättämään piste. Taputtelemaan en ole kuitenkaan lähdössä, vaan tavoitteena pelata rohkeaa, eteenpäin menevää tennistä ja olla erittäin terävänä omissa syötöissä, sekä palautuksissa pyrkiä olemaan rohkea.

Avainasemassa tulee olemaan syötön kulkeminen, sekä rohkeassa pelissä onnistuminen. Lisäksi täytyy olla uskoa ja draivia ottaa ottelu itselleen, eikä jäädä ihmettelemään tilannetta vaan koko ajan puskea päälle. Siinä saa turun poika huomenna ihmetellä, että mitähän tässä tapahtu!

ALE ALE!!!