Valon Soturin tie

"Maailman kaikki tiet vievät Soturin sydämeen; hän heittäytyy empimättä tunteittensa virtaan.

Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa; hänen päätöksiään sanelevat rohkeus, riippumattomuus ja- ajoittain jonkinasteinen hulluus.

Hän hyväksyy kiihkeät tunteensa ja nauttii niistä täysin siemauksin. Hän tietää, ettei voiton hurmasta tarvitse luopua, sillä voitot ovat osa elämää ja ilonaihe kaikille niille jotka ovat niissä osallisina.

Mutta hän ei unohda koskaan pysyviä asioita eikä niitä siteitä, jotka ovat lujittuneet aikojen saatossa.  

Soturi osaa erottaa hetkellisen pysyvästä."

-Paolo Coelho Valon Soturin käsikirja

On hyvä jatkaa blogin kirjoittelua siitä mihin viimeksi jäätiin, Paolo Coelhon viisaihin sanoihin. Viime kirjoittelukerrasta on sen verran aikaa et otetaanpa lyhyesti yhteenveto missä oon ollu, mitä oon tehny ja mikä on tilanne juuri nyt.

Viime postauksen aikoihin olin vielä oman mieleni vanki, vankilassa josta rohkeasti halusin etsiä ulos pääsyä. Tuolla vankilassa minulle kerrottiin miten minun pitäisi toimia tässä elämässä jotta voisin saavuttaa onnellisuuden. Oman mielen vankilassa onnellisuus koostuu tulevaisuudessa tapahtuvista asioista ja sen suunnittelusta. Unohdetaan tämä hetki. Jos aletaan oman mielen vankilassa elää tässä hetkessä, sitä kauhuikseen huomaa olevansa tilanteessa josta ei pidä. Pahintahan tuossa mielen vankilassa on juuri se ettei tiedä olevansa siinä. Tarvitaan kuitenkin hieman rohkeutta elää tässä hetkessä ja jostain sain syksyn aikana sitä kerättyä jotta pystyin näkemään oman elämäni tilanteen. En ollut siihen täysin tyytyväinen, halusin paljon enemmän. Ulkoisesti kaikki oli hyvin ja moni piti elämääni ihanteellisena. Olin terve, minulla oli ystäviä, asuin Yhdysvalloissa, minulle maksettiin siitä että sain pelata tennistä, tyttöystävä kainalossa, ilmaisen korkeakoulutuksen maassa missä kaikki on mahdollista. Olin niin sanotusti askeleen päässä American Dreamista. Kuitenkin jokin tuossa kuviossa ahdisti minua.

Rupesin miettimään mikä on tuo kaikkien hokema American Dream pitää edes sisällään. Sen jo ensi kerran päästi kirotusta suustaan heppu nimeltä James Truslow Adams vuonna 1931(ei mitään hajua kaverista, wikipediasta pöllitty tiedot). 

"Life should be better and richer and fuller for everyone, with opportunity for each according to ability or achievement regardless of social class or circumstances of birth."

Toden totta moni amerikkalainen nauttii tällä hetkellä ainakin rikkaammasta ja läskimmästä (oma käännös fuller- sanasta) elämästä. Mutta jaa, että paremmasta. No siitä voidaan olla montaa mieltä. Kukin voi siihen vastata omalla tahollaan. Henkilökohtaisesti minä näin näissä sen maan ihmisissä niin paljon pelkoa, epätoivoa, tietämättömyyttä, pelkuruutta ja teeskentelyä jotta rupesin kyseenalaistamaan tuota Amerikkalaista Unelmaa. Toisin sanoen aloin ajattelemaan asioita omilla aivoillani enkä enää antanut muiden mielipiteiden niin vaikuttaa siihen mitä pidin oikeana ja mitä vääränä. 

Kun vihdoin päätin vapautua tuosta American Dream ajattelusta, oman mieleni vankilasta, uusi oikea Dream elämä avautui kaikkine kauneuksineen ja todellisuuksineen. Siitä hetkestä lähtien kun kirjoitin viimeisimmän postauksen, olen aloittanut täysin oman elämäni polun jossa voin pysähtyä tarkastelemaan asioita aina kun haluan. Muut eivät voi minua hoputtaa eteenpäin jos pysähdyn ihailemaan kaunista luontoa, muut eivät voi minua hidastaa jos meno on liian villiä hyvässä seurassa. Jos kohtaan polullani ihmisiä jotka haluavat jakaa minulle neuvoja ja elämänohjeita, minulla on valta joko pysähtyä kuuntelemaan tai jatkaa matkaa hymyissä suin. 

Filosofia sikseen, kerrotaan nyt jotain konkreettista. Koulusta lähdettyäni reissailin vanhempieni ja siskoni kanssa 3 vkoa jenkkien itärannikkoa pitkin ajaen vuokra-autolla aina New Yorkista, Floridan eteläisimpään kärkeen Key Westiin asti. Reissu oli aivan mahtava ja jokainen päivä oli itsessään seikkailu. Tuon kolmen viikon aikana tapahtui mitä ihmeellisimpiä asioita. Semmoisia asioita mistä en vielä edes pysty tämän blogin yhteydessä kertomaan, koska se saattaisi järkyttää osaa lukijoista. Mutta sen voin todeta että oman pääni sisällä kaikki on käytännössä muuttunut. Vapautuminen mielen vankiloista avaa portit uuteen maailmaan jossa päätöksiäni sanelevat rohkeus, riippumattomuus ja- ajoittain jonkinasteinen hulluus. 

Blogin sisältö tulee varmasti muuttumaan melko rajusti. Vieläkin saatan kirjoittaa tänne ruoka-aiheisia juttuja, sillä ne on edelleen lähellä sydäntä ja oon kaikin keinoin Viidakkomiehen, Halmetojan ja muiden kumppaneiden mukana laittamassa koko suomea foodeille. Se on ehkä kovin juttu ja loppupeleissä simppelein juttu millä ihmiset voi parantaa huomattavasti oman elämänsä laatua. Mutta muuten mulla on mielenkiinto ruokahommista laajentunut koko ihmiselämämme aspektille. Tavoittelen maksimaalista hyvinvointia jokaisella elämänalueella. Tavoittelen parasta mahdollista terveyttä, parhaita mahdollisia ihmissuhteita, parasta mahdollista taloudellista tilannetta (mikä ei minun kohdallani kuitenkaan tarkoita hirveää määrää rahaa vaan käytännössä koko raha-aiheesta irti pääseminen mahd. vähillä menoilla), parasta mahdollista henkistä pääomaa. Tavoittelen siis maksimaalista onnellisuutta. Sanokoot muut mitä sanokoot sen mahdollisuudesta. Kuuntelen ja keskustelen hyvin tyyppien kanssa, otan heiltä neuvoja ja ohjeita vastaan. Vähän heikompia tyyppejä yritän kaikin mahdollisin keinoin auttaa, mutta ohjeita heiltä en suostu kuuntelemaan. Jos siis koet että tiedät jostain enemmän kuin minä, pyydän apuasi. Jos taas koet tietäväsi vähemmän, anna minun auttaa. 

Näin meidän sivistyneiden ihmisten oikeasti kuuluisi toimia, auttaa toinen toisiamme, jakaa hyvää tietoa, iloita yhdessä, eikä vain että KAIKKI MINULLE!!!

Kiitän tähän asti kaikkia niitä jotka ovat jaksaneet ajatuksiani lukea, niitä jotka ovat minulle laittaneet viestiä, kommentoineet kirjoituksia, tai muuten vaan ottaneet yhteyttä. Olen saanut paljon positiivista palautetta ja ennen kaikkea voimaa jaksaa eteenpäin omalla tiellä. Siitä kiitos kaikille ystäville ja tukijoille!

Huippua alkavaa viikonloppua ja palataan seuraavaan kertaan.

Hare Krishna.