Changes

It's been a while since I last wrote here. It is because I have started to learn that everything that we experience in this life and everything we perceive as reality is mainly personal. Even thought I believe we humans on this Earth share a collective consciousness, and we are all part of the same creator (you can call it God), we still perceive this physical reality personally. Since everyone's spiritual path is personal, I don't want to write my own beliefs and opinions about what is truth and what is not. Everyone can choose what their beliefs and values are. So for now on what I'm going to do is mostly post here writings from other blogs and from other sources and the purpose of this is just simply to give something to think about. I hope you enjoy them, and get something valuable out of them.

If you have any questions about anything, I would like to help more than happily.

I hope you have a wonderful weekend!

The Shhecret of Life

Shhecret of Life

You have propably heard it so many times, but if you’re reading this post you have forgotten it or just reminding it to yourself once again. In fact most of us keep forgetting it so don’t feel bad about yourself, just for now on try to keep reminding yourself about the obvious secret of life more often. I’m not special of any kind, I’m not selected to realize the truth or anything, since everybody knows it in their hearts.

The Truth, The Secret of Life – it’s all about having fun.

Think about it. Whatever you do in your life, you do that in order to have fun, to enjoy your life.

-It’s fun going out and socialize
-It’s fun to love people, your possible soulmate as well as others
-It’s fun to love/feel God (if you happen to believe in one), altho it’s not fun to believe in hell and demons. I’m not saying not to believe in such things since it's not my business, but all I’m saying it’s not fun at all to have those things in your mind.

-It’s fun to follow your dreams and inspire others to do the same

-It’s fun to learn new things (at least it should be, this doesn’t happen in school anymore)

-It’s fun to just goof around, sing as loud as you can, jump around, feel happy

-It's fun to help others

Everybody wants to be happy and have fun. But the thing is, it seems like for most of us it is not that easy to have fun anymore. Well that’s true and false. If you believe it is easy to start having more fun, it is going to be easy. If you believe it’s going to be hard or time consuming to have fun, it is going to be hard. Whatever you believe exists. You make your own reality. But that’s another story.

Even the nuns like to have some fun!

Even the monks like to have some fun!

But if you happen to be a person who thinks it is hard to have more fun in your life, don’t worry. There are things you can do in order to have fun and become more happy.

Here are couple of examples what you could do in order to have more fun:

-Start eating better (most of us don’t know how to do that but luckily more people are starting to learn and are willing to help you)

-Start looking people around you that like to have fun and know how to do that

-If you have any extra time during the day, start doing things that you like the most (play guitar, eat good food, hang out with fun people, write poems, write a blog, paint, sing, dance, go out and goof around).

-Make a list of your dreams and desires and start visualize about them

-Start meditation, yoga, listening spiritual music, reading spiritual texts

-Start giving more to others! (My favourite one)

If you don’t know how to have fun yet, start asking around how to do that. There are so many fun and happy people out there that are more than willing to help you if you have an open heart for that. The fun and happy people are always willing to help one another! If you think I’m fun person to hang around, contact me. If you have read my friend’s blog Viidakkomies and think he would be cool person to hang around with, or just ask questions, just feel free to contact him as well. But his guy is on another level so if you’re not ready to go out there and make “fool” of yourself and enjoy doing that, don’t bother to waste your and most importantly, his time and energy. Another way to have fun is first read about this blog Jätkien kanssa reissussa and then buy a ticket to Bali and learn how to surf. If you are more relaxed and spiritual person and you like to have fun in more quiet place, I recommend reading this blog On a hippie trail. All these blogs are in Finnish, but if you are interested about knowing more about eating healthy, how to start following your dreams, how to become more spiritual person, most importantly learn how to have REAL FUN, feel free to contact me. Besides these blogs above, I will also put a list of other blogs and links that I like to read under this text.

Once again I’ll say this; If you think my posts are complete BS, just ignore them and don’t waste your time to think about these things. You chose to read this text, you can also choose not to waste your time to think about it more deeply.

What is most exciting about this truth is that you can choose your own fun! You don’t have to go out every night and try to have fake smile on your face and try to have fake fun. You can have fun by reading a book, cooking, cleaning, studying, working… The list goes on and on. You choose your fun! Just try to have fun as much as possible!

MOST IMPORTANTLY!

Stop whining. Stop making excuses. Stop thinking negatively (it’s easy).

Start living the life you deserve. Start following your dreams. Start having fun!

And while you do that, share the things you have learned with others.

In the end,
who wants to have fun alone.

ps. other blogs:

In finnish:

Jaakko Halmetoja - asiaa oikeasta ruokavaliosta ja muista ihmiskehoon liittyvistä jutuista

Yliopistotennis - ystäväni Tommin tarinoita yliopistotenniksestä Yhdysvalloissa ja elämästä muutenkin (suosittelen lämpimästi!)

Compassionate Approach - laidasta laitaan asiaa elämän tärkeistä asioista

Pure Jenkki - ystäväni Joonaksen tarinoita elämästä jenkeissä

Stoppari - ystäväni Juuson tarinoita tenniksestä jenkeissä

Level up! - huippuja postauksia tavoitteiden asettamisesta, niiden saavuttamisesta ja monista muista elämän tärkeistä asioista

In english:

Steve Pavlina's Personal Development for smart people 

Paolo Coelho's blog check also his books!

Brendon Burchard - motivational speaker and inspirational stories

Alchemy of the Heart - for people on the Light path (all about our spirituality)

Have a great upcoming week!

Just consider this once

       There's no longer time to be ignorant. It’s time to take full responsibility of our own lives. It’s time to take action to bring back our full happiness, joy, bliss, our spirituality. Look around you, your every day life and think hard if you can find true happiness. If you don’t know the answer, just ask that from your intuition. It knows everything. If there’s something in your personal life or lives of others around you that you wan’t to make better, now it’s the time to do that. You will realize how much joy you get out of it. Helping others while you’re helping yourself is the only thing we need to start focusing on from now on. Forget about all the boring and dull things in your life and start following your dreams. Really it's that simple. Just start doing whatever you like, just don't hurt others. Karma bites you back. By doing that you’ll do a favor to humanity. When you make yourself happier, people around you want to know what you’re doing in your life. They will start doing the same things and that way we are helping each other to become happier and happier.

        I know making YOURSELF happier in this situation that we are in at the moment with wars, economic crisis, natural disasters etc. might sound like a selfish thing to do, but it really is not! When you make yourself happy, you don’t wanna stay happy by yourself. You wanna share the excitement and joy you have recently received and you realize helping others to become more happy in their lives. So now it’s time to WAKE UP, start following your dreams, make yourself happy, live everyday like it is your last, smile like it hurts, give hand to a weaker ones. Just consider this once- if we all start making ourselves happier and helping each other to do the same, what will happen eventually?

      If you think I’m just another hippie trying to save the world by spreading the message of love and peace, please feel free to do so. Just totally ignore me, you don’t have to listen what I have to say, BUT at least try to be nice to everyone. It’s for your own favor as well.

BUT if you like what I’m saying, it’s time to act. If you don’t know how to do that, just ask. From me, from whoever you think might be helpful, or just from youself. You have all the answers within you.

Don’t worry, be happy

Lasketko päiviä kesään?

Herään yöllä kesken unien. Söin varmaan illalla liikaa raakasuklaata ja mieli käy ylikierroksilla. Nousen ylös ja tulen keittiönpöydän ääreen jonka olen täysin vallannut itselleni ja opiskeluilleni. Pöydän kuudesta ruokailupaikasta kirjani vie kaksi paikkaa, rakas macbookini yhden, yksi on jätetty nurkkaan häpeämään ja kaksi jäljellä olevaa on kunnioitettavasti jätetty talon muille asukkaille. Jos tämä talo on kotini, on tämä alue kodin sisällä oleva koti. Tässä vietän suurimman osan siitä ajasta mitä täällä luolassa lymyän. Haaveilen, unelmoin, opiskelen, kirjoitan, ideoin, keskustelen, soitan kitaraa, kerään voimavaroja, kaikkea mitä nyt ruokapöydässä yleensä tehdäänkin. Mutta en nyt sentään ole menninkäiseksi ruvennut ja jäänyt pelkästään luolan pimeyteen vaan sitten kun istuminen riittää, on aika hyökkiä ulos luolasta päivänvaloon haistelemaan raitista ulkoilmaa ja valloittamaan päivänsäteet yksi kerrallaan.

Noh raakasuklaa sai minut siis sängystä ylös ja toi minut tähän koneen ääreen. Mikä sitten sai minut kirjoittamaan tätä kirjoitusta... Facebook oli auki ja näin erään puolituttuni entisestä yliopistostani laittaneen statuksen joka meni jotenkin näin:
"Done with classes. Now time for homework and studying... Already counting down until summer<3"


Alku kuulosti vielä järkeen käypältä. Mut sit homma menee hämäräks. Tämä kyseinen henkilö on jo nyt aloittanut päivien laskemisen kesään, tai ainakin siihen päivään asti kun koulu loppuu. Ensiksi iski ihmetys, sitten iski huvitus, ja sen jälkeen iski muistot vasten kasvoja kuin olisin palannut takaisin yliopisto ajoilleni.

---

Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin perinteinen maanantaipäiväni meni jotakuinkin näin (pahoittelen jo valmiiksi rumaa sanankäyttöäni ensimmäisessä osiossa, jos olet herkkä voit skipata suoraan toiseen mutta missaat samalla koko jutun pointin- up yours).

Tammikuu 25, 2010
Herään maanantai aamuna kellopärinään. Raotan varovasti silmiäni ja yritän laittaa vielä yhdet torkut mut kaikki oljenkorret on jo käytetty. Kello on 7.55. Tunti alkaa tasan klo 8. Alkaa vituttaa. Nousen vastentahtoisesti sängystä ylös, vedän suoraan vaatteet päälle, hampaatkin jää pesemättä etten vain myöhästyisi tunnilta. Lampsin puolilampuilla luokkahuoneeseen ja huomaan kuinka viime viikonlopun juhlinnat tuntuu kropan joka kolossa. Tiedän että on kahdet kovat treenit edessä ja saan olla kiitollinen nuoresta iästäni ettei tarvitse vielä sydänkohtausta miettiä. Käyn hakemassa kahvin automaatista. Astun luokkahuoneeseen, etsin oman paikkani ja kaivan läppärin repustani. Tunnin aihe on yksi ja sama, ei voisi vähempää kiinnostaa. Alan hörppiä kahvia, avaan facebookin ja iltalehden uutiset. Kahvin yhteydessä laitan vielä nuuskan huuleen ja pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Valoa siis tunnelin päässä. Lärään läpi kaikki uutiset Martina Aitolehdon uusista tekotisseistä aina Matti Vanhasen sekstiviesteilyskandaaleihin. Tunnen saaneeni päivän informaatioannoksen. Kun iltalehti on luettu, on aika laittaa toinen nuuska huuleen ja ruveta chattaamaan facebookissa kaikkea turhanpäiväistä. Ei mulla ole sielläkään ihmisille mitään kerrottavaa, kaikki muutkin on varmaan iltalehden otsikot nähny. Joten on tyydyttävä perinteisiin "Moi mitä kuuluu/Kiitos hyvää" keskusteluihin. Tunnin aikana kerkeää etsiä yllättävän monta uhria joita näillä keskusteluilla pääsen kuoliaaksi pitkästyttämään. Opettaja päättää powerpoint esityksensä kuuluisiin sanoihin: "Homework for tomorrow is plää plää plää, and tomorrow we will look over for plää plää plää". Laahustan luokasta suoraan kahviautomaatille hakemaan toista annosta. Tapaan kahvijonossa yhtäväsyneen taistelutoverini Tommin. Keretään vaihtaa pikaiset kuulumiset, lähinnä kilpaillaan siitä kumpaa maanantaiaamun ensimmäinen tunti vi**tti enemmän. Pitkällä juoksulla fiilikset menee yleensä aika tasan. Riippuu kummalla ollu kovempi meno edellisenä lauantaina. 


Kahvi kädessä seuraavalle luennolle. Luennon aiheena sen ja sen sitä, ja sen soveltamista tähän ja tuohon. Istun merkatulle paikalleni ja ahdistus tulee puseroon kun tiedän jo käyneeni iltalehden uutiset läpi. Miten selviän tästä tunnista?? Hörpin kahvia, laitan nuuskan huuleen, avaan jälleen läppärin. Facebookissakaan ei ole jäljellä uhreja. Onneksi on viimeinen oljenkorsi, iltasanomat, joissa on toistettu iltalehden uutiset hieman eri kuvilla. Katselen kuvia ja tunnen helpotusta. Nuuskan vaikutus loppuu, kuvien maaginen viehätys haihtuu. Laitan vielä yhden nuuskan heti perään, mutta tekeminen on loppu. Dumppaan nuuskan menemään, laitan pään pöytään ja toivon herääväni seuraavan kerran illalla. Unta en kuitenkaan saa sillä professorin karismaattinen esiintyminen sen ja sen soveltamisesta tähän ja tuohon vie huomioni omilta ajatuksiltani. Siellä ei nyt muutenkaan ole mitään mielenkiintoista iltalehden ja iltasanomien kuvien jäljiltä. Katson kelloa, vielä 39 minuuttia jäljellä. Otan vihkon esille, kirjoitan sivun alareunaan 39min jäljellä ja alan tehdä muistiinpanoja. Teen muistiinpanoja vain tappaakseni aikaa ja pelatakseni tuota hauskaa x min jäljellä peliä. Alareunaan alkaa muodostua tekstiä 35min jäljellä, 34 min jäljellä... 24 min jäljellä. Kun vain 5min on enää jäljellä, alan laskea sekunteja. Joka sekunti tuntuu kuin olisin juoksemassa viime metrejä vapauteen! 


Kolmannen samanlaisen tunnin jälkeen vihko on täynnä numeroita ja min merkintöjä ja ulkopuoliselle vihkoni sisältö voisi näyttää siltä että olisin selvittämässä vuosisadan matemaattista pulmaa. Matematiikkaa hyvinkin, mutta tasoltaan ala-asteen yhteen- ja vähennyslaskujen alkeita. Tuntien jälkeen käyn syömässä, milloin kenenkin kanssa. Ruokapöydässäkin jutun juuret jäävät yleensä viime viikonlopun tapahtumiin. Suurin osa paikallisista ystävistäni ei kuitenkaan Martina Aitolehtoa tai Matti Vanhasta tunne, niin näistä kahdesta puheenaiheista on valittava se kaikkein sopivin. Kun viikonlopun tapahtumat on käyty juuria myöten läpi, on aika siirtyä puhumaan seuraavasta viikonlopusta; kuinka hurjat bileet silloin on tulossa. Todellisuudessa bileet tulee olemaan täysin samanlaiset mitä jokaikisenä muunakin viikonloppuna. Leffoista tuttuja punaisia muovimukeja, radiohittibiisit soi täysillä kajareista, pojat nojaa seinää vasten kalja kädessä ja tytöt tanssii poikien etumusta vasten. Bileiden taso riippuu eri mittareista; onko paikalla oikea DJ, onko talossa diskovalot, kuinka paljon tyttöjä on paikalla, onko viinaa jäljellä, onko jengi "having the best time ever"! Muuten meno on aina samaa. Sinkuilla jahti päällä, varatuilla vahti kavereiden jahdista. Nuo tulevan viikonlopun bileet ovat kuitenkin aina viikon kohokohta jota jokaikinen yliopistoopiskelija kieli poskella odottaa, joten minäkin yhdyn innostukseen ja saan toivoa maanantai päivään. 


Ennen treenejä vielä kerkeää käydä kämpillä pesemässä aamulla harjaamatta jääneet hampaat ja tarkastamaan viimeisen kerran onko facebookiin kerennyt tulla uusia uhreja. Treenit on yleensä päivän hauskin tapahtuma, jossa voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä karvapallon perässä juoksemiseen ja sen lyömiseen. Jos kämmen kulkee päivä, on onnistunut, jos ei- no odotellaan sitä viikonloppua. Rankkojen treenien jälkeen on hyvä laittaa nuuska huuleen ja nauttia illasta facebookin äärellä. Illalla haaveet siirtyvät tulevaan viikonloppuun ja sen jälkeen tulevaan kesään. Katson kalenteriani johon on selvästi merkattu kuinka monta päivää kesään ja ranskan reissuun on vielä päiviä jäljellä. TJ 105. Päivän päätteeksi voin vetää ruksin maanantai 25 pvän yli ja huomenna voin nähdä kalenterissani TJ104. Käyn iltapesulla, laitan pään tyynyyn ja jään haaveilemaan ensi kesän tapahtumista. Odotan sitä hetkeä kun noiden 105 päivän päästä voin sanoa väliaikaisesti hyvästit tälle kaikelle ja todeta: "tätä sen elämän pitää olla!" Herätys 7.40 ja tilaa kolmelle viiden minuutin torkulle. Kurkistan vielä nuuskapurkkiin onko huomisen tunneille tarpeeksi jäljellä. 


---


Palaan takaisin nykyhetkeen ja hymähdän. Vietin tänään taas yhden mahtavan päivän. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa ja lähdin ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Ulkoilun jälkeen kävin suihkussa, meditoin 30min, tein viherpirtelön ja rupesin fiilistelemään musiikkia ja lataamaan itseäni flow tilaan. Viime viikon paasto tehnyt tehtävänsä ja olo on nyt mitä mahtavin. Soitan pari puhelua ja sovin tapaamisen jossa aion saada opetusta akuhierontaan. Vaihtoehtoiset hoitomuodot kiinnostavat ja haluan ruveta lukemaan niistä mahdollisimman pian ja laittamaan opitut asiat heti käytäntöön. Voisi jopa olla tulevaisuuden ammattini nuo vaihtoehtoiset hoitomuodot. Noh, ei mennä aikaa edelle. Lähdin kaupungille asioille ja kävinn tapaamassa niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Tänäänkin sain mahdollisuuden tutustua uuteen aivan mahtavaan ihmiseen! Sen jälkeen kaverille fiilistelemään ja ideoimaan, syömään raakasuklaata, soittamaan kitaraa ja nauttimaan arjesta. Tällä hetkellä kun en ole vielä töissä käytän kaiken aikani itseopiskeluun, ihmisten tapaamiseen, muiden auttamiseen, lähipiiristä huolehtimiseen ja heidän seurastaan nauttimiseen. Ajan myötä haluan löytää päivätöitä ja jatkaa omatoimisia opiskelujani kunnes olen varma mitä haluan tehdä. Sitä ennen on kuitenkin vielä reppureissut edessä ja...no nyt mennään taas liian pitkälle tulevaisuuten. Keskipäivän jälkeen kokkailin itselleni mahtavat tofu/kasviswokki annokset ja illan vietin mahtavassa seurassa. Tein raakasuklaata kaikille talossa oleskelijoille ja illan soitin kitaraa ja suunnittelin vielä tulevia työasioita. Sen jälkeen iltapesut, ja ennen nukkumaanmenoa vielä perinteinen meditaatio/rukoushetki jonka jälkeen hyvillä mielin unten maille. Nautin päivän jokaisesta tilanteesta, ihmisestä, tapahtumasta, hetkestä. Lumitöidenkin jälkeen laskin mäkeä lumikolalla ja makoilin lumihangessa katsellen pimeää taivasta ja lumihiutaleita kielellä metsästäen.

Tiedän kun taas aamulla herään, on edessä uusi mahtava päivä josta saan olla syvästi kiitollinen. Enää en laske päiviä, saatika minuutteja. Antaa kesän tulla aikanaan.

Rakastan elämää, ja sen jokaista hetkeä joka minulle on siunattu.

Paasto Vol. 2

Laitetaas nyt välillä näitä ruoka-aiheisia juttuja tänne ettei karkaa ihan käsistä...

Aiemmassa tekstissä mainitsin tosta porukoiden kanssa tehdystä jenkki road tripistä. Vaikka reissu olikin huikeuttakin huikeampi, se kuitenkin vaati oman veronsa. Matkakumppanieni katseet ja ajatukset suuntasivat hyvinkin usein noihin amerikkalaisten jokapäiväisiin pyhiinvaelluspaikkoihin. Nyt ei kuitenkaan kyse ollut uskonnosta. Vaan kaikkien palvomasta pikaruoasta.

Meillä suomessa on tarjolla (ainakin tietääkseni) kaksi hampurilaisravintolaketjua. Yhdysvalloissa niitä on muutama enemmän. Ja tietenkin kun niitä eri ketjujen hampurilaisia ei suomesta saa, pitää ne varastoida omaan mahaan että voi tuoda ne mukanaan tänne pakkaseen vartalon lämmikkeeksi viltin sijaan. Tuli siis kokeiltua loman aikana Super Size me- kuuri, joka jääköön viimeiseksi semmoiseksi. Täytyy kuitenkin myöntää että nuo rasvaa tihkuvalla naudanliha pihvillä varustetut, pekoniin ja tuplajuustoon käärityt pullamössö kokonaisuudet maistuivat ajoittain erittäin herkullisilta. Ainut haittapuoli siinä kolmen puraisun hyvässä olossa oli se 3 tuntia kestävä paha olo. Noh, kantapään kautta.

Meitsi tilaamassa uutta Chicken Mc'Nuggets settiä

Suomeen paluun jälkeen oli siis tarkoitus aloittaa puhdistaa kroppaa ja sit taas jatkaa huippusafkojen ja superfoodien syömistä. Tällä hetkellä on tuo puhdistusvaihe käynnissä. Tunnin päästä on mehupaastoa 5pvä takana ja nyt ei tarvii kenenkään odotella uutta jäistä paaston lopettamisvideota sillä jotakin on viime kerrasta opittu ja tähän mennessä homma on menny oikein mallikkaasti.

Syyt minkä takia homma sujuu toisin kuin viime kerralla:
- valmistauduin paljon huolellisemmin (söin kevyesti noin 4 pvä ennen paastoa)
- oon pitäny juomisistani kirjaa ja pidän huolen että saan tarvittavan määrän nestettä joka päivä
- turhat fyysiset rasitteet on tällä kertaa jätetty pois
- kuunnellut kroppaani ja levännyt aina tarvittaessa

Muutenkin oon noudattanu aika tarkkaan noita paaston ohjeita, ku viime kerralla menin melko näppituntumalla.

Päädrinksuna käytän sitruuna/vaahterapalmusiirappi mehua. Sitä 1l-1,5l/pvä. Muita juomia kuten kofeiinitonta vihreetä luomuteetä ja biottan paastomehuja yritän juoda kans sen 1l-1,5l/pvä. Keskimäärin näinä viitenä päivänä kurkusta on menny alas 2,5l/pvä.

Katotaan miten pitkälle jaksan, mut tarkoitus ois olla yhteensä 10pvä paastolla. Tällä hetkellä ajatus vielä viidestä lisäpäivästä tuntuu suoraansanottuna melko vaikealta. Fiilis on ollu aivan huikee mitä tulee ajatuksien pirteyteen ja yleiseen oloon kropassa, mut sen verran alkaa eri tuoksut houkutella et katotaan miten pitkälle mulla riittää tätä spartalaista itsekuria.

Kysykää lisätietoja tosta paastosta vaikka suoraan multa jos kiinnostaa sellasta alottaa näin uuden vuoden kunniaksi.

ps. kuulin tänään ystävältäni et paaston vaikutukset voi olla niinkin huomattavat että kun on ollu tarpeeks pitkään ilman ruokaa, keho alkaa hajottaa kaikenlaisia jänniä juttuja kuten mm. syöpäkasvaimia. Liekkö nyt kuitenkaan, hippien touhuahan tämä paastoilu on.

Hyvää viikonloppua!

Valon Soturin tie

"Maailman kaikki tiet vievät Soturin sydämeen; hän heittäytyy empimättä tunteittensa virtaan.

Soturi tietää olevansa vapaa valitsemaan mitä haluaa; hänen päätöksiään sanelevat rohkeus, riippumattomuus ja- ajoittain jonkinasteinen hulluus.

Hän hyväksyy kiihkeät tunteensa ja nauttii niistä täysin siemauksin. Hän tietää, ettei voiton hurmasta tarvitse luopua, sillä voitot ovat osa elämää ja ilonaihe kaikille niille jotka ovat niissä osallisina.

Mutta hän ei unohda koskaan pysyviä asioita eikä niitä siteitä, jotka ovat lujittuneet aikojen saatossa.  

Soturi osaa erottaa hetkellisen pysyvästä."

-Paolo Coelho Valon Soturin käsikirja

On hyvä jatkaa blogin kirjoittelua siitä mihin viimeksi jäätiin, Paolo Coelhon viisaihin sanoihin. Viime kirjoittelukerrasta on sen verran aikaa et otetaanpa lyhyesti yhteenveto missä oon ollu, mitä oon tehny ja mikä on tilanne juuri nyt.

Viime postauksen aikoihin olin vielä oman mieleni vanki, vankilassa josta rohkeasti halusin etsiä ulos pääsyä. Tuolla vankilassa minulle kerrottiin miten minun pitäisi toimia tässä elämässä jotta voisin saavuttaa onnellisuuden. Oman mielen vankilassa onnellisuus koostuu tulevaisuudessa tapahtuvista asioista ja sen suunnittelusta. Unohdetaan tämä hetki. Jos aletaan oman mielen vankilassa elää tässä hetkessä, sitä kauhuikseen huomaa olevansa tilanteessa josta ei pidä. Pahintahan tuossa mielen vankilassa on juuri se ettei tiedä olevansa siinä. Tarvitaan kuitenkin hieman rohkeutta elää tässä hetkessä ja jostain sain syksyn aikana sitä kerättyä jotta pystyin näkemään oman elämäni tilanteen. En ollut siihen täysin tyytyväinen, halusin paljon enemmän. Ulkoisesti kaikki oli hyvin ja moni piti elämääni ihanteellisena. Olin terve, minulla oli ystäviä, asuin Yhdysvalloissa, minulle maksettiin siitä että sain pelata tennistä, tyttöystävä kainalossa, ilmaisen korkeakoulutuksen maassa missä kaikki on mahdollista. Olin niin sanotusti askeleen päässä American Dreamista. Kuitenkin jokin tuossa kuviossa ahdisti minua.

Rupesin miettimään mikä on tuo kaikkien hokema American Dream pitää edes sisällään. Sen jo ensi kerran päästi kirotusta suustaan heppu nimeltä James Truslow Adams vuonna 1931(ei mitään hajua kaverista, wikipediasta pöllitty tiedot). 

"Life should be better and richer and fuller for everyone, with opportunity for each according to ability or achievement regardless of social class or circumstances of birth."

Toden totta moni amerikkalainen nauttii tällä hetkellä ainakin rikkaammasta ja läskimmästä (oma käännös fuller- sanasta) elämästä. Mutta jaa, että paremmasta. No siitä voidaan olla montaa mieltä. Kukin voi siihen vastata omalla tahollaan. Henkilökohtaisesti minä näin näissä sen maan ihmisissä niin paljon pelkoa, epätoivoa, tietämättömyyttä, pelkuruutta ja teeskentelyä jotta rupesin kyseenalaistamaan tuota Amerikkalaista Unelmaa. Toisin sanoen aloin ajattelemaan asioita omilla aivoillani enkä enää antanut muiden mielipiteiden niin vaikuttaa siihen mitä pidin oikeana ja mitä vääränä. 

Kun vihdoin päätin vapautua tuosta American Dream ajattelusta, oman mieleni vankilasta, uusi oikea Dream elämä avautui kaikkine kauneuksineen ja todellisuuksineen. Siitä hetkestä lähtien kun kirjoitin viimeisimmän postauksen, olen aloittanut täysin oman elämäni polun jossa voin pysähtyä tarkastelemaan asioita aina kun haluan. Muut eivät voi minua hoputtaa eteenpäin jos pysähdyn ihailemaan kaunista luontoa, muut eivät voi minua hidastaa jos meno on liian villiä hyvässä seurassa. Jos kohtaan polullani ihmisiä jotka haluavat jakaa minulle neuvoja ja elämänohjeita, minulla on valta joko pysähtyä kuuntelemaan tai jatkaa matkaa hymyissä suin. 

Filosofia sikseen, kerrotaan nyt jotain konkreettista. Koulusta lähdettyäni reissailin vanhempieni ja siskoni kanssa 3 vkoa jenkkien itärannikkoa pitkin ajaen vuokra-autolla aina New Yorkista, Floridan eteläisimpään kärkeen Key Westiin asti. Reissu oli aivan mahtava ja jokainen päivä oli itsessään seikkailu. Tuon kolmen viikon aikana tapahtui mitä ihmeellisimpiä asioita. Semmoisia asioita mistä en vielä edes pysty tämän blogin yhteydessä kertomaan, koska se saattaisi järkyttää osaa lukijoista. Mutta sen voin todeta että oman pääni sisällä kaikki on käytännössä muuttunut. Vapautuminen mielen vankiloista avaa portit uuteen maailmaan jossa päätöksiäni sanelevat rohkeus, riippumattomuus ja- ajoittain jonkinasteinen hulluus. 

Blogin sisältö tulee varmasti muuttumaan melko rajusti. Vieläkin saatan kirjoittaa tänne ruoka-aiheisia juttuja, sillä ne on edelleen lähellä sydäntä ja oon kaikin keinoin Viidakkomiehen, Halmetojan ja muiden kumppaneiden mukana laittamassa koko suomea foodeille. Se on ehkä kovin juttu ja loppupeleissä simppelein juttu millä ihmiset voi parantaa huomattavasti oman elämänsä laatua. Mutta muuten mulla on mielenkiinto ruokahommista laajentunut koko ihmiselämämme aspektille. Tavoittelen maksimaalista hyvinvointia jokaisella elämänalueella. Tavoittelen parasta mahdollista terveyttä, parhaita mahdollisia ihmissuhteita, parasta mahdollista taloudellista tilannetta (mikä ei minun kohdallani kuitenkaan tarkoita hirveää määrää rahaa vaan käytännössä koko raha-aiheesta irti pääseminen mahd. vähillä menoilla), parasta mahdollista henkistä pääomaa. Tavoittelen siis maksimaalista onnellisuutta. Sanokoot muut mitä sanokoot sen mahdollisuudesta. Kuuntelen ja keskustelen hyvin tyyppien kanssa, otan heiltä neuvoja ja ohjeita vastaan. Vähän heikompia tyyppejä yritän kaikin mahdollisin keinoin auttaa, mutta ohjeita heiltä en suostu kuuntelemaan. Jos siis koet että tiedät jostain enemmän kuin minä, pyydän apuasi. Jos taas koet tietäväsi vähemmän, anna minun auttaa. 

Näin meidän sivistyneiden ihmisten oikeasti kuuluisi toimia, auttaa toinen toisiamme, jakaa hyvää tietoa, iloita yhdessä, eikä vain että KAIKKI MINULLE!!!

Kiitän tähän asti kaikkia niitä jotka ovat jaksaneet ajatuksiani lukea, niitä jotka ovat minulle laittaneet viestiä, kommentoineet kirjoituksia, tai muuten vaan ottaneet yhteyttä. Olen saanut paljon positiivista palautetta ja ennen kaikkea voimaa jaksaa eteenpäin omalla tiellä. Siitä kiitos kaikille ystäville ja tukijoille!

Huippua alkavaa viikonloppua ja palataan seuraavaan kertaan.

Hare Krishna.

Life Is A Highway!

On aamuyö ja kello näyttää 1.40. Istun olohuoneen sohvalla, kynttilät palaa ja rauhallinen taustamusiikki luo mukavasti tunnelmaa näinkin normaalisti arkiseen ke-to väliseen yöhön. Siihen miksi kirjoittelen blogia näihin aikoihin on omat syynsä...

Niinkuin jo ehkä joistakin aiemmista kirjoituksista on käynyt ilmi, koulu on ollut mulle jo alusta lähtien täällä jenkeissä ihan mieletön ahdistuksen aihe. Ensimmäinen vuosi nyt ois vaikka menny korvatunturin historiaa lukiessa (joka sekin kuulostaa houkuttelevalta jos verrataan niihin vaihtoehtoihin mitä täällä on ollut) sillä muuten kokemukset oli uusia ja mielettömiä, eikä koulunkäynti tuntunut missään. Noh, toisena vuonna olin jo tulossa takaisin Suomeen sillä en kokenut tarpeeksi suurta syytä enää jäädä tänne maahan. Sitten tapasin mukavan amerikkalaisen tytön jonka kanssa mennä vierähti aikaa yli vuoden verran. Kaikki oli mahtavaa, paitsi koulu oli edelleen TÄYTTÄ PAS*AA! Jo seurustelusuhteen aikana mietin minkä helvetin takia teen töitä sellaisen asian eteen, joka ei voisi pyllykarvan verran kiinnostaa.

Vietin loppukesän tyttöystäväni perheen luona Cincinnatissa (Ohio), ja sen reissun jälkeen ajettiin sit elo-syyskuun vaihteessa takasin koululle James Madison Universityyn, Harrisonburgiin (Virginia). Kolmas vuosi koulua oli alkamassa, uusine kujeineen. Vielä siinä vaiheessa ei ollut mitään aavistusta mitä oli tulossa...

-----------------------------------------------------------------------------

Vajaa kuukausi kerkesi vierähtää kunnes autosta lyötiin jarrut pohjaan, auto luisuun ja ojaan. Eli erohommia. No sit meni pari viikkoa aikaa kömpiä ensin sieltä autonrämästä ulos, ja sen jälkeen ojasta märkänä moottoritielle. Sit alkokin tapahtuu.

Rajakylän ja Viidakkomiehen viisaat sanat ja teot inspiroivat hankkimaan kunnon menopelin elämän Highwayta varten ja tällä kertaa meikän menopelinä toimi oikea ruokavalio ja Super foodit. Vanha kulkuväline oli toki kivan näköinen, mukavan tuntuinen, ja ennenkaikkea VARMA (oikeessa automaailmassa vois verrata Toyotaan). Ja menokin oli ilman tuota viimeistä ojaan luisumista oikein mukavaa, helppoa, mutta liian ennalta-arvattavaa. Oma luonne on kuitenkin mikä on ja kaipasin elämään jännitystä, vauhtia ja hurjia tilanteita.

Pari viikkoa supereita ja luomusafkaa naamaan ja Ferrari oli valmiina starttiin. Yhtäkkiä meno oli niin hurjaa etten enää pystynyt katsomaan sivuille enkä taakse, vaan nokka oli tiessä kiinni. Täytyi siis keskittyä lujasti tähän hetkeen, katse eteenpäin, maali kaukana horisontissa mutta kuitenkin näkyvissä. Kaikki alkoi siis menopelin vaihdosta, ja tätä nykyistä en ainakaan vähään aikaan suostu vaihtamaan tuohon vanhaan, turvalliseen ja ennalta-arvattavaan Toyotaan. Välillä täytyy tietenkin pysähtyä tankkaamaan sitä elämän löpöä, ja varikkomiehet/naiset hoitavat hommat nopeasti ja käsittämättömällä tarkkaavaisuudella.

------------------------------------------------------------------------------

Matka Ferrarin kyydissä, elämän Highwaylla on ollut mielettömän opettavaista, inspiroivaa, ja hemmetin siistiä! Oikeen ruokavalion ja superien avulla oon pystyny nostaa fyysisen suorituskyvyn niin huippuun ettei siitä oo tarvinnut edes huolehtia enää (muutenkuin ne varikkokäynnit). Fyysisen suorituskyvyn kehityksestä konkreettinen esimerkki esim tämän päivän punttitreeneistä jolloin tein 23 leuanvetoa yhteen settiin. Kolme vuotta sitten sain vastaavassa testissä kiskottua 10 leukaa.

Kun fyysinen puoli alkoi olla pikkuhiljaa niin hyvässä kuosissa ettei sitä tarvinnut miettiä, oli aika keskittyä henkisen puolen kehitykseen, eli omien unelmien ja haaveiden tarkasteluun ja jahtaamiseen. Homma lähti hiljalleen käyntiin ihan oman inspiraation kuuntelemisesta. Aloin tehdä asioita joita itseä oikeasti kiinnosti ja jätin kylmästi sellaiset jutut väliin joita ei huvittanut tehdä (tarkoittaen käytännössä kaikkia kouluun liittyviä juttuja). Aloin löytää koko ajan enemmän ja enemmän mielenkiintoista opiskeltavaa, luettavaa ja koettavaa. Ensimmäiseksi innostuin luonnollisesti ruokajutuista. Luin kaikkea ruokavalioon liittyviä blogeja, kirjoja, uutisjuttuja ja katoin varmaan satoja David Wolfen, David Favorin, Jaakko Halmetojan, Viidakkomiehen ja muiden ravintogurujen youtube videoita. Sit aloin laittaa tietoa samantien käytäntöön. Aloitin tämän blogin, ja sen lisäks tekee ruokaohjelmaa läheisille ihmisille ja sain alkaa neuvomaan ystäviäni ja muitakin tyyppejä asiasta. Kahden kuukauden tekemisellä!!! Oon käynyt kouluja yli 14 vuotta ja sen aikana en ole koskaan aikaisemmin ollut näin innoissaan oppimistani asioista!! Mutta tämäkään tieto ei edes löytynyt koulukirjoista vaan ihan jostain muualta.

En jarrutellut missään vaiheessa vaan jatkoin koko ajan itseni, ja omien tietojeni kehittymistä. Koulu tuli aina viimeisellä sijalla, päivän viimeisillä minuuteilla jos jotain sen eteen oli pakko tehdä. Ja vaikka en ole aikaisemmin 14 vuotisen koulu-urani aikana tehnyt näin vähän töitä koulun eteen, niin tänä syksynä tuo vähäinenkin työmäärä on ollut enemmän kuin ahdistavaa. Aloin myös syksyn puolessa välissä meditoimaan melko säännöllisesti ja kuuntelemaan entistä enemmän sitä sisäistä ääntäni, intuiitiota, omaa sydäntä, joka on aina oikeassa!

Noin kuukausi sitten aloin kiinnostumaan Personal Development jutuista, ja lueskelin paljon mm. Steve Pavlinan artikkeleja. Sitä myötä innostuin Law of Attraction ilmiöstä josta mainitsin jo aikaisemmassa kirjoituksessani. Law of Attractionin periaate perustuu siis lähinnä siihen ajatukseen, että olemme täysin sitä mitä ajattelemme. En rupea sitä tässä kuitenkaan tarkemmin selvittämään, mutta tsekkaa toi Pavlinan teksti siitä ja tsekkaa myös tää youtube video!! (tykki video, vohkittu Viidakkomiehen blogista)

Seuraavaks tuli vastaan Tony Robbinsin Awaken the Giant Within kirja, jossa keskitytään oman ajattelun hallitsemiseen ja sitä kautta tietoiseen päätöksentekoon. Vaikka itse olenkin melko ulospäinsuuntaunut heppu, olen viime aikoina tajunnut että haluan tutustua ihmisiin paremmin, olla rohkeampi heitä lähestyessä ja unohtaa omat pelot sosiaalisessa kanssakäymisessä. Robbinsin kirjan innoittamana lähdin seikkailemaan Key Westiin viikon lomalle koulusta, olemaan avoin uusille ihmissuhteille ja kokemuksille. En antanut minkään rajoituksien estää minua olemasta oma itseni, vaan tein juuri mitä milloinkin huvitti, juttelin kelle huvitti ja yhtäkkiä elämä avautui samalla tavalla minulle kuin pienenä Visulahti konsanaan (jos joku ei tiedä mikä Visulahti on niin kannattaa se vaikka vielä aikuisiällä käydä tsekkaamassa, hieman kuumottavia ne dinosaurukset). Tsekkaa mun aikasempi kirjoitus Key Westin reissun ajalta.

Kaiken tämän syksyn aikana koetun ja opitun jälkeen, jonka hedelmiä pääsin Key Westin paratiisissa nauttimaan, kouluarki reissun jälkeen pamahti naamalle kuin märkä ja haiseva rukkanen. Edessä oli kolme viikkoa pelkkää koulukirjojen läpikäymistä, tehtävien tekemistä, esitysten pitämistä, yöreissuja kirjastoon, järkyttäviä määriä kofeiinia, loppukokeita ja arvosanoja. Kun loppukokeista on selvitty, olisi edessä kolmen viikon pituinen joululoma, jonka jälkeen sama koulurumbasamba ja ahdistus käyntiin. Tuomionpäivä tammikuun 10 pvä. Jos kolme viikkoa koulua kuulosti tarpeeksi jo ahdistavalta, niin mietin miten ahdistavaa elämäni tulee olemaan kun koulua on vielä tämän syksyn jälkeen vielä kuitenkin puolitoista vuotta.

Keskiviikkona 1. Joulukuuta tein ehkä elämäni tärkeimmän päätöksen. Olin juuri tullut kotiin lääkärin luolta edellisyönä saadun päänsärkykohtauksen takia. Skippasin sen takia päivän luennot ja kouluryhmä tapaamisen jossa oli tarkoitus valmistaa ryhmän kanssa yritysideaa, joka ei olisi voinut muutenkaan vähempää kiinnostaa (eikä kyllä kiinnostas ketään muutakaan). Luin kotiin tullessani sähköpostin johon oli yhdeltä ryhmäläiseltäni tullut viesti, jossa tämä nimeltämainitsematon tyttöhenkilö arvosteli ryhmäpanostani, asennettani työn tekemiseen ja muiden ryhmäläisten kunnioittamiseen. Oikeassahan tämä henkilö oli, en ollut koko syksyn aikana tehnyt yhtään ylimääräistä työtä ryhmäprojektin eteen, ja nekin hommat mitkä minulle jaettiin rykäisin niin nopeasti kuin mahdollista jotta pääsin taas "omien juttujeni" pariin. Ensiksi mietin että pitäisikö yrittää taas selvitä tilanteesta selittelemällä ja mielistelemällä jotta saisin tarvittavat pisteet projektista. Mutta melkeinpä heti sen fiiliksen jälkeen päätin että "nyt saa loppuu tää paska, se ahdistus mikä siitä tulee, ja kaikki se valehtelu ja esittäminen mitä siitä seuraa".

Tuona päivänä päätin että jätän koulun kesken ja lähden hakemaan opintoni maailmalta. Päätin myös sen että tästä päivästä lähtien pyrin olemaan täysin oma itseni, rehellinen itselleni ja muille, ja ennen kaikkea seurata sydäntäni loppuun asti.

Uusi elämä, uusi polku alkakoon...

"The moment that he Begins to walk along it, the Warrior of the Light recognizes the Path.

Each stone, each bend cries welcome to him. He identifies with the mountains and the streams, he sees something of his own soul in the plants and the animals and the birds of the field.

Then, accepting the help of God and of God's Signs, he allows his Personal Legend to guide him toward the tasks life has reserved for him.

On some nights, he has nowhere to sleep, on others, he suffers from insomnia. "That's just how it is," thinks the Warrior. "I was the one who chose to walk this path."

In these words lies all his power: He chose the path along which he is walking and so has no complaints."

-Ote Paulo Coelhon The Warrior of the Light (a manual) kirjasta

Loppuun vielä tämän syksyn teemaan liittyvä biisi.