Oulun kisojen jälkeen tuli fiilis, että olis aika käydä kokeilee miten peli kulkee isommissa kisoissa. Kysyin seuran johdolta olisiko heillä halua tukea rahallisesti miun pelimatkaa Vaasaan ja aikalailla apteekin hyllyltä tuli vastaus että tukea annetaan. Se on hieno ele ja arvostan sitä suuresti että tällaiseen omien kykyjen kokeilemiseen ja haastamiseen annetaan mahdollisuus. Lisäksi se antoi reilusti motivaatiota valmistautua tuleviin kisoihin parhaalla mahdollisella tavalla.
Laadin treeniohjelman seuraavalle kolmelle, neljälle viikolle. Fysiikkaa, tennistä, huoltoa ja lepoa. Kaikissa joku tarkoitus ja merkitys, mitä treenataan ja miksi. Tavoitteena olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun Finnish Tourin ensimmäinen kierros alkaa perjantaina 21.4. Toisin kuitenkin kävi. Jostain syystä Oulun kisojen jälkeen, kroppa oli täysin voimaton ja ne kaksi kertaa kun kokeilin pelata tennistä, tuntui että jos yritän yhtään kovempaa, hajoaa joku paikka ja tulee pitkä tauko. Kävin hoidattamassa kehoa akuhieronnassa ja pyrin venyttelemään kipeitä paikkoja auki. Pikkuhiljaa pääsin treenailemaan ja alkoi tuntua että voimaa oli taas tullut että harjoittelu on mahdollista. Reilu viikko ennen kisoja, selkä alkoi pelatessa jumiutua ja lopulta oltiin siinä pisteessä että en meinannut saada happea kun joku nikama painoi keuhkoa. Nopeasti aika nikamakäsittelyyn ja uudestaan viikonloppu lepoa. Tällä viikolla olen pystynyt tekemään muutaman todella hyvän harjoituksen ja pyrkinyt lepuuttamaan selkää ja avaamaan sitä venyttelyllä. Treeniohjelma ei siis toteutunut, mutta jotain uusia positiivia merkkejä ilmassa on kuitenkin ollut. Peruslyöntien tuntuma on välillä parasta mitä koskaan olen aikaisemmin kokenut. Se on hyvä merkki.
Tulin eilen illalla tänne Vaasaan, kävin syömässä ja tein illalla venyttelyt ja katoin vähän Federerin Australian avointen vapautunutta peliä. Tänään hyvä aamupala alle, treenit kentillä 12-13.30 ja nyt valmistautumista hotellihuoneessa. Arpaonni heitti minut suomen ranking ykköstä, Patrik Niklas-Salmista vastaan. Vastus on etukäteen ajateltuna haastavin kaikista, mutta sitä kautta ehkä eniten motivoivin ja kehittävin. Lähdin tähän leikkiin vuoden alussa läpällä tosissaan ja nyt kun ensimmäinen kolmannes vuodesta alkaa olla päätöksessä, ollaan siinä vaiheessa missä läpästä on tullut ns. totta ja tavoitteen edessä seisoo verkon toisella puolen selvitettävä este, suomen ykköspelaaja. Hienoja fiiliksiä kun tällaista saa vielä tennismatkalla kokea! Pääsee haastaamaan omia uskomuksia ja rikkomaan sisäisiä näennäisiä rajoja. En lähde kentälle vaan kokeilemaan ja katsomaan kuinkahan tässä käy, vaan meinasin voittaa. Läpällä tosissaan.
No comments:
Post a Comment