Lasketko päiviä kesään?

Herään yöllä kesken unien. Söin varmaan illalla liikaa raakasuklaata ja mieli käy ylikierroksilla. Nousen ylös ja tulen keittiönpöydän ääreen jonka olen täysin vallannut itselleni ja opiskeluilleni. Pöydän kuudesta ruokailupaikasta kirjani vie kaksi paikkaa, rakas macbookini yhden, yksi on jätetty nurkkaan häpeämään ja kaksi jäljellä olevaa on kunnioitettavasti jätetty talon muille asukkaille. Jos tämä talo on kotini, on tämä alue kodin sisällä oleva koti. Tässä vietän suurimman osan siitä ajasta mitä täällä luolassa lymyän. Haaveilen, unelmoin, opiskelen, kirjoitan, ideoin, keskustelen, soitan kitaraa, kerään voimavaroja, kaikkea mitä nyt ruokapöydässä yleensä tehdäänkin. Mutta en nyt sentään ole menninkäiseksi ruvennut ja jäänyt pelkästään luolan pimeyteen vaan sitten kun istuminen riittää, on aika hyökkiä ulos luolasta päivänvaloon haistelemaan raitista ulkoilmaa ja valloittamaan päivänsäteet yksi kerrallaan.

Noh raakasuklaa sai minut siis sängystä ylös ja toi minut tähän koneen ääreen. Mikä sitten sai minut kirjoittamaan tätä kirjoitusta... Facebook oli auki ja näin erään puolituttuni entisestä yliopistostani laittaneen statuksen joka meni jotenkin näin:
"Done with classes. Now time for homework and studying... Already counting down until summer<3"


Alku kuulosti vielä järkeen käypältä. Mut sit homma menee hämäräks. Tämä kyseinen henkilö on jo nyt aloittanut päivien laskemisen kesään, tai ainakin siihen päivään asti kun koulu loppuu. Ensiksi iski ihmetys, sitten iski huvitus, ja sen jälkeen iski muistot vasten kasvoja kuin olisin palannut takaisin yliopisto ajoilleni.

---

Vuosi sitten näihin samoihin aikoihin perinteinen maanantaipäiväni meni jotakuinkin näin (pahoittelen jo valmiiksi rumaa sanankäyttöäni ensimmäisessä osiossa, jos olet herkkä voit skipata suoraan toiseen mutta missaat samalla koko jutun pointin- up yours).

Tammikuu 25, 2010
Herään maanantai aamuna kellopärinään. Raotan varovasti silmiäni ja yritän laittaa vielä yhdet torkut mut kaikki oljenkorret on jo käytetty. Kello on 7.55. Tunti alkaa tasan klo 8. Alkaa vituttaa. Nousen vastentahtoisesti sängystä ylös, vedän suoraan vaatteet päälle, hampaatkin jää pesemättä etten vain myöhästyisi tunnilta. Lampsin puolilampuilla luokkahuoneeseen ja huomaan kuinka viime viikonlopun juhlinnat tuntuu kropan joka kolossa. Tiedän että on kahdet kovat treenit edessä ja saan olla kiitollinen nuoresta iästäni ettei tarvitse vielä sydänkohtausta miettiä. Käyn hakemassa kahvin automaatista. Astun luokkahuoneeseen, etsin oman paikkani ja kaivan läppärin repustani. Tunnin aihe on yksi ja sama, ei voisi vähempää kiinnostaa. Alan hörppiä kahvia, avaan facebookin ja iltalehden uutiset. Kahvin yhteydessä laitan vielä nuuskan huuleen ja pikkuhiljaa alkaa helpottaa. Valoa siis tunnelin päässä. Lärään läpi kaikki uutiset Martina Aitolehdon uusista tekotisseistä aina Matti Vanhasen sekstiviesteilyskandaaleihin. Tunnen saaneeni päivän informaatioannoksen. Kun iltalehti on luettu, on aika laittaa toinen nuuska huuleen ja ruveta chattaamaan facebookissa kaikkea turhanpäiväistä. Ei mulla ole sielläkään ihmisille mitään kerrottavaa, kaikki muutkin on varmaan iltalehden otsikot nähny. Joten on tyydyttävä perinteisiin "Moi mitä kuuluu/Kiitos hyvää" keskusteluihin. Tunnin aikana kerkeää etsiä yllättävän monta uhria joita näillä keskusteluilla pääsen kuoliaaksi pitkästyttämään. Opettaja päättää powerpoint esityksensä kuuluisiin sanoihin: "Homework for tomorrow is plää plää plää, and tomorrow we will look over for plää plää plää". Laahustan luokasta suoraan kahviautomaatille hakemaan toista annosta. Tapaan kahvijonossa yhtäväsyneen taistelutoverini Tommin. Keretään vaihtaa pikaiset kuulumiset, lähinnä kilpaillaan siitä kumpaa maanantaiaamun ensimmäinen tunti vi**tti enemmän. Pitkällä juoksulla fiilikset menee yleensä aika tasan. Riippuu kummalla ollu kovempi meno edellisenä lauantaina. 


Kahvi kädessä seuraavalle luennolle. Luennon aiheena sen ja sen sitä, ja sen soveltamista tähän ja tuohon. Istun merkatulle paikalleni ja ahdistus tulee puseroon kun tiedän jo käyneeni iltalehden uutiset läpi. Miten selviän tästä tunnista?? Hörpin kahvia, laitan nuuskan huuleen, avaan jälleen läppärin. Facebookissakaan ei ole jäljellä uhreja. Onneksi on viimeinen oljenkorsi, iltasanomat, joissa on toistettu iltalehden uutiset hieman eri kuvilla. Katselen kuvia ja tunnen helpotusta. Nuuskan vaikutus loppuu, kuvien maaginen viehätys haihtuu. Laitan vielä yhden nuuskan heti perään, mutta tekeminen on loppu. Dumppaan nuuskan menemään, laitan pään pöytään ja toivon herääväni seuraavan kerran illalla. Unta en kuitenkaan saa sillä professorin karismaattinen esiintyminen sen ja sen soveltamisesta tähän ja tuohon vie huomioni omilta ajatuksiltani. Siellä ei nyt muutenkaan ole mitään mielenkiintoista iltalehden ja iltasanomien kuvien jäljiltä. Katson kelloa, vielä 39 minuuttia jäljellä. Otan vihkon esille, kirjoitan sivun alareunaan 39min jäljellä ja alan tehdä muistiinpanoja. Teen muistiinpanoja vain tappaakseni aikaa ja pelatakseni tuota hauskaa x min jäljellä peliä. Alareunaan alkaa muodostua tekstiä 35min jäljellä, 34 min jäljellä... 24 min jäljellä. Kun vain 5min on enää jäljellä, alan laskea sekunteja. Joka sekunti tuntuu kuin olisin juoksemassa viime metrejä vapauteen! 


Kolmannen samanlaisen tunnin jälkeen vihko on täynnä numeroita ja min merkintöjä ja ulkopuoliselle vihkoni sisältö voisi näyttää siltä että olisin selvittämässä vuosisadan matemaattista pulmaa. Matematiikkaa hyvinkin, mutta tasoltaan ala-asteen yhteen- ja vähennyslaskujen alkeita. Tuntien jälkeen käyn syömässä, milloin kenenkin kanssa. Ruokapöydässäkin jutun juuret jäävät yleensä viime viikonlopun tapahtumiin. Suurin osa paikallisista ystävistäni ei kuitenkaan Martina Aitolehtoa tai Matti Vanhasta tunne, niin näistä kahdesta puheenaiheista on valittava se kaikkein sopivin. Kun viikonlopun tapahtumat on käyty juuria myöten läpi, on aika siirtyä puhumaan seuraavasta viikonlopusta; kuinka hurjat bileet silloin on tulossa. Todellisuudessa bileet tulee olemaan täysin samanlaiset mitä jokaikisenä muunakin viikonloppuna. Leffoista tuttuja punaisia muovimukeja, radiohittibiisit soi täysillä kajareista, pojat nojaa seinää vasten kalja kädessä ja tytöt tanssii poikien etumusta vasten. Bileiden taso riippuu eri mittareista; onko paikalla oikea DJ, onko talossa diskovalot, kuinka paljon tyttöjä on paikalla, onko viinaa jäljellä, onko jengi "having the best time ever"! Muuten meno on aina samaa. Sinkuilla jahti päällä, varatuilla vahti kavereiden jahdista. Nuo tulevan viikonlopun bileet ovat kuitenkin aina viikon kohokohta jota jokaikinen yliopistoopiskelija kieli poskella odottaa, joten minäkin yhdyn innostukseen ja saan toivoa maanantai päivään. 


Ennen treenejä vielä kerkeää käydä kämpillä pesemässä aamulla harjaamatta jääneet hampaat ja tarkastamaan viimeisen kerran onko facebookiin kerennyt tulla uusia uhreja. Treenit on yleensä päivän hauskin tapahtuma, jossa voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä karvapallon perässä juoksemiseen ja sen lyömiseen. Jos kämmen kulkee päivä, on onnistunut, jos ei- no odotellaan sitä viikonloppua. Rankkojen treenien jälkeen on hyvä laittaa nuuska huuleen ja nauttia illasta facebookin äärellä. Illalla haaveet siirtyvät tulevaan viikonloppuun ja sen jälkeen tulevaan kesään. Katson kalenteriani johon on selvästi merkattu kuinka monta päivää kesään ja ranskan reissuun on vielä päiviä jäljellä. TJ 105. Päivän päätteeksi voin vetää ruksin maanantai 25 pvän yli ja huomenna voin nähdä kalenterissani TJ104. Käyn iltapesulla, laitan pään tyynyyn ja jään haaveilemaan ensi kesän tapahtumista. Odotan sitä hetkeä kun noiden 105 päivän päästä voin sanoa väliaikaisesti hyvästit tälle kaikelle ja todeta: "tätä sen elämän pitää olla!" Herätys 7.40 ja tilaa kolmelle viiden minuutin torkulle. Kurkistan vielä nuuskapurkkiin onko huomisen tunneille tarpeeksi jäljellä. 


---


Palaan takaisin nykyhetkeen ja hymähdän. Vietin tänään taas yhden mahtavan päivän. Heräsin aamulla ennen kellonsoittoa ja lähdin ulos haukkaamaan raitista ilmaa. Ulkoilun jälkeen kävin suihkussa, meditoin 30min, tein viherpirtelön ja rupesin fiilistelemään musiikkia ja lataamaan itseäni flow tilaan. Viime viikon paasto tehnyt tehtävänsä ja olo on nyt mitä mahtavin. Soitan pari puhelua ja sovin tapaamisen jossa aion saada opetusta akuhierontaan. Vaihtoehtoiset hoitomuodot kiinnostavat ja haluan ruveta lukemaan niistä mahdollisimman pian ja laittamaan opitut asiat heti käytäntöön. Voisi jopa olla tulevaisuuden ammattini nuo vaihtoehtoiset hoitomuodot. Noh, ei mennä aikaa edelle. Lähdin kaupungille asioille ja kävinn tapaamassa niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Tänäänkin sain mahdollisuuden tutustua uuteen aivan mahtavaan ihmiseen! Sen jälkeen kaverille fiilistelemään ja ideoimaan, syömään raakasuklaata, soittamaan kitaraa ja nauttimaan arjesta. Tällä hetkellä kun en ole vielä töissä käytän kaiken aikani itseopiskeluun, ihmisten tapaamiseen, muiden auttamiseen, lähipiiristä huolehtimiseen ja heidän seurastaan nauttimiseen. Ajan myötä haluan löytää päivätöitä ja jatkaa omatoimisia opiskelujani kunnes olen varma mitä haluan tehdä. Sitä ennen on kuitenkin vielä reppureissut edessä ja...no nyt mennään taas liian pitkälle tulevaisuuten. Keskipäivän jälkeen kokkailin itselleni mahtavat tofu/kasviswokki annokset ja illan vietin mahtavassa seurassa. Tein raakasuklaata kaikille talossa oleskelijoille ja illan soitin kitaraa ja suunnittelin vielä tulevia työasioita. Sen jälkeen iltapesut, ja ennen nukkumaanmenoa vielä perinteinen meditaatio/rukoushetki jonka jälkeen hyvillä mielin unten maille. Nautin päivän jokaisesta tilanteesta, ihmisestä, tapahtumasta, hetkestä. Lumitöidenkin jälkeen laskin mäkeä lumikolalla ja makoilin lumihangessa katsellen pimeää taivasta ja lumihiutaleita kielellä metsästäen.

Tiedän kun taas aamulla herään, on edessä uusi mahtava päivä josta saan olla syvästi kiitollinen. Enää en laske päiviä, saatika minuutteja. Antaa kesän tulla aikanaan.

Rakastan elämää, ja sen jokaista hetkeä joka minulle on siunattu.